Rumpujen laakerireunojen tarkastus ja korjaus

Rumpujen laakerireunojen tarkastus ja korjaus

Rumpusetin soundiongelmat johtuvat yllättävän usein kohdasta, jota soittaja ei näe kalvon ollessa paikallaan. Rumpujen laakerireunat eli kuoren reunan muotoillut kohdat, joita vasten kalvo lepää, ratkaisevat, viriytyykö tomi puhtaasti vai jääkö siihen sitkeä surina ja epämääräinen sävelkorkeus. Tämä artikkeli on rumpalille, jonka setti ei kuulosta hyvältä uusista kalvoista huolimatta. Siinä kerrotaan, miten laakerireunan kunnon voi tarkastaa itse, mitkä viat vaativat ammattilaista ja paljonko korjaus maksaa.

Mikä laakerireuna on ja miksi sillä on niin suuri merkitys

Laakerireuna on kuoren päähän jyrsitty profiili. Kalvo koskettaa kuorta vain sen kärjessä, joten kärjen tasaisuus ja muoto määräävät, miten värähtely siirtyy kalvolta kuoreen. Jos reuna on epätasainen, kalvo ei asetu tasaisesti, eikä mikään määrä viritystä korjaa sitä.

Yleisin moderni profiili on 45 asteen reuna, usein takaviisteellä (double 45). Se antaa terävän kosketuspisteen, pitkän soinnin ja paljon yläsävyjä. Pyöristetty reuna (roundover) koskettaa kalvoa laajemmalta alalta, ja ääni on lämpimämpi ja lyhyempi. Tällaisia reunoja on 1950- ja 1960-lukujen vintage-rummuissa. Gretschin vanhat mallit tunnetaan 30 asteen reunoistaan, jotka ovat osa niiden tunnistettavaa, tummaa soundia.

Virvelin alapuolella on lisäksi virvelikuopat (snare beds). Ne ovat matalia painaumia reunassa, ja niiden ansiosta virvelijouset asettuvat kalvoa vasten ilman ylimääräistä kiristystä.

Laakerireunan tarkastus kotona – näin se tehdään

Laakerireunan tarkastukseen ei tarvita erikoistyökaluja. Ammattilainen aloittaa aina samalla tavalla: kalvot pois, kuori puhtaaksi ja katse reunaan kirkkaassa valossa.

Tarkastus etenee näin:

1. Irrota molemmat kalvot ja pyyhi reuna kuivalla liinalla. Vanha kalvoliima ja pöly peittävät pieniä vaurioita.
2. Kuljeta sormenpäätä kevyesti koko reunan ympäri. Pienet lovet, kolhut ja lakkavalumat tuntuvat sormessa paremmin kuin näkyvät.
3. Aseta kuori reuna alaspäin tasaiselle pinnalle, esimerkiksi lasilevylle tai kivitasolle. Laita taskulamppu kuoren sisälle ja sammuta huoneen valot. Kohdat, joista valo vuotaa ulos, ovat matalia kohtia.
4. Yritä keikuttaa kuorta tasolla. Jos se keikkuu, kuori voi olla vääntynyt tai reunassa on korkea kohta.
5. Laita kalvo paikalleen ilman vannetta ja paina kevyesti keskeltä. Jos kalvo nousee jostain reunasta selvästi ennen muita kohtia, kosketus ei ole tasainen.

Valotesti kertoo eniten. Hiuksenhieno valojuova pienellä matkalla on vielä tavallista, mutta yli 1 mm:n rako tai usean sentin matkalla vuotava valo kertoo, että reuna kaipaa huoltoa.

Tyypillisimmät viat ja mistä ne johtuvat

Yleisin vaurio on kolhu, joka syntyy, kun kuori lasketaan ilman kalvoja betonilattialle tai siirretään pinottuna toisen rummun sisällä. Vanerikuoressa pinnan kerros lohkeaa helposti, ja yksikin 5 mm:n lohkeama voi aiheuttaa kalvoon kuolleen kohdan.

Toinen tyypillinen vika on epätasaisuus, joka on syntynyt tehtaalla. Edullisissa aloitussetteissä reunat jyrsitään nopeasti, ja lakka voi valua reunan kärkeen. Se ei näy kaupassa, mutta kuuluu ensimmäisessä virityksessä.

Suomen ilmasto aiheuttaa omat ongelmansa. Treenikämpässä, jossa ilmankosteus vaihtelee kesän 70 %:sta talven alle 20 %:iin, puukuori elää. Keikkapakun kylmästä lämpimään kantamisesta seuraa sama rasitus. Ohutseinäiset vaahtera- ja koivukuoret voivat menettää pyöreytensä hieman, ja silloin reuna ei enää ole yhdessä tasossa. Säilytyksestä lisää artikkelissa soittimen säilytys kotona.

Metallivirveleissä, esimerkiksi Ludwig Supraphonicissa, reuna on taivutettu eikä jyrsitty. Se ei lohkea, mutta voi painua kuopalle, jos virveli kaatuu telineestä. Korjaus on eri työ: painauma oikaistaan, ei hiota.

Yleisimmät virheet laakerireunan kanssa

Hiominen käsin ilman tasoa. Hiomapaperin pala kädessä ja reunan ”siistiminen” on varmin tapa tehdä pienestä viasta iso. Käsin hiottu reuna pyöristyy epätasaisesti, ja 45 asteen kärki katoaa paikoitellen.

Viallisen reunan kompensointi viritysruuveilla. Jos yksi kohta kalvosta ei viriydy, rumpali kiristää sen kohdan ruuvia muita enemmän. Kalvo venyy vinoon, eikä rumpu viriydy koskaan puhtaasti. Ongelma siirtyy seuraavaan kalvoon.

Kuoren laskeminen reunalleen. Kalvonvaihdon aikana kuori lasketaan usein lattialle reuna alaspäin. Paras tapa on laskea se kyljelleen pehmeälle alustalle. Kalvonvaihdon vaiheista kerrotaan tarkemmin artikkelissa rumpukalvojen vaihto setiin.

Laakerireunojen korjaus soitinhuollossa

Pienet viat korjataan tasohionnalla. Kuorta pyöritetään tasaisella levyllä, johon on kiinnitetty 180-240 karkeuden hiomapaperia. Työ poistaa korkeat kohdat ja lakkavalumat, eikä alkuperäinen profiili juuri muutu. Lopuksi kärki viimeistellään kevyesti, ja osa huoltajista vahaa reunan, jotta kalvo liukuu paikalleen viritettäessä.

Syvemmät lohkeamat ja vääntyneet kuoret vaativat uudelleenjyrsinnän. Kuori kiinnitetään jyrsinpöytään, reuna tasataan ja profiili jyrsitään uudelleen. Kuori lyhenee yleensä 1-3 mm. Jos reunassa on syvä lohkeama, se voidaan ensin täyttää puulla ja liimalla. Joskus kuoren sisäpuolelle lisätään vahvikerengas.

Suuntaa-antavat hinnat Suomessa:

Tarkastus ja arvio on usein 0-30 €, ja monesti se tehdään kalvonvaihdon yhteydessä. Tasohionta ja viimeistely maksavat noin 30-60 € rummulta. Täysi uudelleenjyrsintä maksaa 60-120 € rummulta, ja lohkeamien paikkaus tai virvelikuoppien uusiminen lisää hintaa. Koko viisiosaisen setin reunatyö maksaa siis helposti 250-500 €. Hinnoittelun perusteista kerrotaan artikkelissa soitinhuollon hinnoittelu Suomessa.

Huomaa, että soitinhuolto on palvelu, joka keskittyy soittimien kunnostamiseen. Uudet kuoret ja kalvot ostetaan soitinkaupasta, ja huolto tekee työn sille, mitä sinulla jo on.

Myytti: terävämpi reuna on aina parempi

Rumpalit ajattelevat usein, että tarkka 45 asteen reuna on ”oikea” ja pyöristetty reuna on kulunut tai huono. Se ei pidä paikkaansa. Pyöristetty reuna on tietoinen valinta, joka hillitsee yläsävyjä ja antaa lyhyen, lämpimän soinnin. Siksi monet studiorumpalit etsivät nimenomaan vanhoja setejä.

Vintage-rummuissa ero on vielä tärkeämpi. Jos 1960-luvun Ludwigin tai Gretschin reunat jyrsitään moderniksi 45 asteen profiiliksi, setin keräilyarvo voi pudota huomattavasti ja alkuperäinen soundi katoaa lopullisesti. Kokenut huoltaja tekee vintage-kuoreen vain välttämättömän ja säilyttää alkuperäisen profiilin.

Toinen yleinen väärinkäsitys on, että uudet kalvot korjaavat huonon soundin. Kalvot ovat kulutusosa, mutta jos reuna on vino, uusikin Remo- tai Evans-kalvo kuulostaa samalta kuin vanha. Lisää viritystä käsittelee artikkeli rumpusetin tuning ja sen perusteet.

UKK

Kuinka usein rumpujen laakerireunat pitää tarkastaa?
Joka kerta kun kalvo vaihdetaan. Silmämääräinen tarkastus ja sormitesti vievät 2 minuuttia rummulta. Keikkasetille, jota kuljetetaan viikoittain, kannattaa tehdä huollon tarkastus 1-2 vuoden välein.

Voiko laakerireunan korjata itse?
Kevyen lakkavaluman voi poistaa tasohionnalla, jos käytössä on aidosti tasainen pinta ja kuoren pyöritys onnistuu tasaisesti. Lohkeamat, vääntyneet kuoret ja kaikki vintage-rummut kannattaa viedä ammattilaiselle.

Muuttaako uudelleenjyrsintä rummun soundia?
Muuttaa, jos profiili vaihtuu. Jos alkuperäinen kulma ja muoto säilytetään, soundi palaa yleensä sellaiseksi kuin se oli uutena. Usein se on parempi kuin ennen korjausta, koska kalvo asettuu nyt tasaisesti.

Viimeinen vinkki ennen huoltoon vientiä

Jos setti ei viriydy, älä osta heti uusia kalvoja. Irrota kalvo ensin hankalimmasta rummusta ja tee valotesti. Viidessä minuutissa selviää, onko vika kalvossa, virityksessä vai laakerireunassa. Jos vika on reunassa, merkitse ongelmakohta teipillä ennen huoltoon vientiä. Huoltaja saa siitä hyödyllistä tietoa, ja sinä tiedät, mitä olet maksamassa.

Anna pisteet

(ei vielä ääniä)

Arvostele, kommentoi tai kerro kokemuksista