Kun virveli alkaa surista jokaisen tomin lyönnin jälkeen tai kuulostaa tukkoiselta ja kuolleelta, syy löytyy useimmiten virvelijousista ja niiden säädöstä. Virvelijousten säätö on rumpalin perustaitoja, mutta harva on opetellut sen kunnolla. Moni kiristää jouset liian tiukalle juuri silloin, kun pitäisi tehdä päinvastoin. Tässä artikkelissa käydään läpi, miten jouset säädetään oikein, mistä surina oikeasti tulee ja milloin virveli kannattaa viedä soitinhuoltoon.
Mistä virvelin surina syntyy
Virvelijouset eli virvelimatto on ohuista kierrejousista koottu nippu, joka lepää alakalvoa vasten. Kun yläkalvoon lyödään, alakalvo värähtelee ja jouset helisevät sitä vasten. Siitä syntyy virvelin terävä, rätisevä sointi. Sama mekanismi tekee jousista herkkiä, koska ne reagoivat myös muiden soittimien ääniaaltoihin.
Surinaa on kahta päätyyppiä. Sympaattinen surina syntyy, kun tomit, bassorumpu tai bassovahvistin saavat alakalvon värähtelemään. Mekaaninen räminä taas johtuu jousista itsestään: venyneistä kierteistä, vinosta asennosta tai löystyneestä kiinnityksestä.
Ero kuuluu helposti. Jos virveli surisee vain silloin, kun joku muu soittaa, kyse on sympaattisesta resonanssista. Jos se rämisee epämääräisesti omastakin lyönnistä ja jälkisointi venyy, vika on mekaaninen.
Myytti: tiukemmat jouset poistavat surinan
Yleisin harhaluulo on, että surina loppuu, kun jousien kiristysruuvia vääntää tiukemmalle. Kiristys kyllä vaimentaa surinaa hetkeksi, mutta samalla virveli tukehtuu. Jouset painuvat alakalvoon niin lujaa, että kalvo ei pääse värähtelemään vapaasti. Hiljaisissa ghost-iskuissa ääni katoaa, ja kovissa lyönneissä sointi kuulostaa pahvilaatikolta.
Sympaattista surinaa ei voi poistaa kokonaan, eikä sitä tarvitse. Lähimikitetyssä studioäänityksessä se kuuluu, mutta keikalla Tavastialla tai tamperelaisessa klubissa se katoaa yhtyeen soundiin. Kokenut rumpali hyväksyy pienen surinan ja korjaa vain sen, mikä häiritsee.
Toimivampi keino on tomien viritys. Kun toinen tomi ja virvelin alakalvo soivat lähes samalla sävelkorkeudella, ne herättävät toisensa. Tomin virittäminen puoli sävelaskelta ylös tai alas poistaa usein suurimman osan surinasta ilman, että virvelin jousiin tarvitsee koskea. Perusteet on kerrottu tarkemmin oppaassa rumpusetin tuning harrastajalle.
Virvelijousten säätö vaihe vaiheelta
Ammattilainen ei aloita säätöä kiristysnupista, vaan purkaa koko asetelman ja rakentaa sen uudelleen. Työhön menee 10-15 minuuttia, ja tulos pysyy kuukausia.
Vaihe 1: nupit keskelle. Kierrä laukaisimen kiristysnuppi keskiasentoon, jotta säätövaraa jää molempiin suuntiin. Laita laukaisin päälle-asentoon.
Vaihe 2: kiinnitykset auki. Löysää jousien kiinnitysruuvit sekä laukaisimen puolelta että vastakkaiselta puolelta, joka on kiinteä kiinnityslevy. Jouset lepäävät nyt vapaasti kalvolla.
Vaihe 3: keskitys. Siirrä jousinippu niin, että se on täsmälleen keskellä kalvoa ja yhtä pitkä matka jää kummankin kehän reunaan. Vino matto on yleisin syy siihen, että virveli kuulostaa toiselta puolelta kuolleelta.
Vaihe 4: kiinnityslevyn puoli ensin. Kiristä kiinteän puolen nauha niin, että jouset ovat suorassa mutta eivät vielä kireällä. Kiristä sitten laukaisimen puoli. Jousien pitää koskettaa kalvoa koko leveydeltään, mutta niissä ei saa näkyä notkoa eikä kaarta.
Vaihe 5: hienosäätö nupilla. Lyö kevyesti keskelle ja kiristä nuppia neljännes kierros kerrallaan. Oikea kohta löytyy, kun lyönti on rapea ja jälkisointi katkeaa siististi. Kun nuppia kiristää siitä vielä vähän, ääni alkaa ohentua. Silloin pitää palata takaisin päin.
Alakalvo ja jousien valinta vaikuttavat yhtä paljon
Jousien säätö ei korjaa huonosti viritettyä alakalvoa. Resonanssikalvo viritetään yleensä selvästi yläkalvoa kireämmälle. Tavallisimpia ovat ohuet 2-3 mil kalvot, kuten Remo Diplomat Hazy ja Evans Hazy 300. Liian löysä alakalvo saa jouset lötköttämään ja suristamaan, liian kireä taas kuristaa herkkyyden. Kalvomateriaalien eroista kerrotaan lisää artikkelissa lyömäsoittimien kalvojen materiaalit.
Itse jousissakin on eroja. Vakiomalleissa on yleensä 16-24 säiettä. Enemmän säikeitä tarkoittaa herkempää ja leveämpää rätinää, vähemmän säikeitä kuivempaa ja tarkempaa ääntä. Puresoundin Custom Pro -sarja on tunnettu jälkiasennusvaihtoehto, ja uudet jouset maksavat tyypillisesti 25-70 €. Halvan sarjan mukana tulleet jouset ovat usein ensimmäinen kohde, jonka vaihtamalla virvelin sointi paranee selvästi.
Kiinnitysnauhalla on myös merkitystä. Vanhanaikainen naru venyy ja antaa jousien liikkua sivusuunnassa. Muovinen tai kankainen litteä nauha pitää asennon paremmin.
Yleisimmät virheet virvelin säädössä
Kiristysnuppi pohjassa. Kun nuppi on kierretty loppuun asti ja jouset tuntuvat silti löysiltä, vika on kiinnityksessä, ei nupissa. Jouset on säädettävä uudelleen kiinnityslevyistä.
Venyneiden jousien käyttö. Jos yksittäiset kierteet roikkuvat tai ovat taipuneet, ne rämisevät irrallaan muista. Taipunut matto syntyy usein, kun virveli lasketaan alakalvo edellä lattialle tai laukkuun. Venynyttä jousta ei saa takaisin suoraksi, joten matto täytyy vaihtaa.
Kalvonvaihto ilman uudelleensäätöä. Kun alakalvo vaihdetaan, jousien asento muuttuu aina. Rumpali kiinnittää vanhan maton paikalleen ja ihmettelee, miksi virveli kuulostaa erilaiselta. Säätö kannattaa tehdä alusta joka kerta, kuten oppaassa rumpukalvojen vaihto setiin neuvotaan.
Milloin virveli kuuluu ammattilaiselle
Kaikki surina ei korjaannu kotona. Jos laukaisin ei pysy päällä, lipsuu auki kesken soiton tai sen nivel välyilee, mekanismi on kulunut. Laukaisimen vaihto maksaa soitinhuollossa tyypillisesti 50-120 € osineen. Hinta riippuu siitä, sopiiko uusi laukaisin vanhoihin reikiin vai pitääkö runkoon porata uudet.
Vaativampi vika on epätasainen virvelikuoppa. Kuopat ovat rungon reunaan jyrsittyjä matalia syvennyksiä, joiden ansiosta jouset painuvat tasaisesti kalvoa vasten. Vanhoissa tai halvoissa virveleissä ne voivat olla vinot tai puuttua kokonaan. Kuoppien uudelleenjyrsintä vaatii ammattilaisen työkalut, ja hinta liikkuu tavallisesti välillä 80-200 €.
Suomen talvi tuo oman lisänsä. Kun virveli kannetaan pakkasesta lämpimään keikkapaikkaan, kalvot ja metallikehät elävät. Viritys ja jousien kireys muuttuvat ensimmäisen puolen tunnin aikana. Keikkarumpali antaa soittimen lämmetä kotelossa ja tekee lopullisen säädön vasta soundcheckissä.
Huomaa myös rajanveto: soitinhuolto tekee säätöjä ja korjauksia, kun taas uudet virvelit ja kalvot ostetaan soitinkaupasta. Monet huollot tilaavat osat asiakkaan puolesta, mutta niiden pääpaino on työssä.
UKK
Kuinka usein virvelijouset pitää vaihtaa?
Aktiivisesti soitetussa virvelissä jouset kestävät yleensä 2-4 vuotta. Vaihto on ajankohtainen, kun kierteet ovat venyneet, ruostuneet tai rätinä on muuttunut epätasaiseksi.
Voiko virvelin surinaa vaimentaa teipillä tai geelillä?
Alakalvoon tai jousiin teipattu pala vähentää surinaa, mutta se vie myös herkkyyttä. Tomien uudelleenviritys on parempi ensisijainen keino, ja teippi on hätäratkaisu studioon.
Miksi virveli surisee vain osalla tomeista?
Silloin tomi ja virvelin alakalvo soivat lähellä samaa sävelkorkeutta. Kun tomia viritetään hieman ylös tai alas, resonanssi heikkenee yleensä selvästi.
Kolme asiaa, jotka ratkaisevat virvelin soinnin
Hyvä virvelin sointi syntyy kolmesta asiasta: jouset ovat keskellä, alakalvo on viritetty oikein ja kiristysnuppi on kohtuullisella kireydellä. Kun surina vaivaa, katso ensin tomien viritystä ja jousien asentoa ja vasta viimeisenä kiristysnuppia. Jos mekaniikka on kulunut tai virvelikuopat vinot, vika on soitinhuollon pöydällä nopeammin korjattu kuin kotona arvailtu.