Kitaran intonaation säätö ja satulan korkeus

Kitaran intonaation säätö ja satulan korkeus

Kun kitara on vireessä avoimilla kielillä mutta soinnut kuulostavat 7. nauhan kohdalla oudon hapanta, vika on lähes aina kitaran intonaatiossa tai satulan korkeudessa eikä soittajan korvassa. Tämä artikkeli on kitaristille, joka haluaa ymmärtää, miksi kitara soi epävireisesti otelaudan eri kohdissa ja mitä sille voi tehdä itse. Intonaation säätö ja oikea satulan korkeus ratkaisevat, pysyykö kitara vireessä koko otelaudalla vai vain avoimissa soinnuissa.

Mitä intonaatio tarkoittaa käytännössä

Intonaatio kertoo, soiko painettu sävel oikein suhteessa avoimeen kieleen. Kun kieltä painaa nauhaa vasten, se venyy hieman ja sävelkorkeus nousee. Siksi tallan satulat eivät ole täsmälleen mensuurin mitassa. Ne on siirretty muutama millimetri taaksepäin, ja tätä siirtoa kutsutaan kompensoinniksi.

Paksu kieli tarvitsee enemmän kompensointia kuin ohut. Sen näkee esimerkiksi Stratocasterin tallasta, jossa matalan E-kielen satula on selvästi kauempana kaulasta kuin korkean E:n. Kun kielten paksuus, soittokorkeus tai kaulan kaarevuus muuttuu, kompensointi pitää säätää uudelleen.

Yläsatulan korkeus ja ensimmäiset nauhat

Moni kitaristi säätää intonaation tallasta ja ihmettelee, miksi C-duuri ja F-duuri ensimmäisessä asemassa soivat edelleen ylävireisesti. Syy on usein yläsatulassa. Jos satulan urat ovat liian korkealla, kieli pitää painaa pitkä matka alas ensimmäiselle nauhalle. Se venyy, ja sävel nousee ylävireiseksi.

Ammattilainen tarkistaa satulan korkeuden painamalla kieltä 3. nauhan kohdalta ja katsomalla rakoa kielen ja 1. nauhan välissä. Raon pitäisi olla hädin tuskin näkyvä, noin 0,05-0,1 mm. Jos raosta mahtuu käyntikortti, urat ovat liian korkeat. Jos rakoa ei ole lainkaan, kieli surisee avoimena.

Tehdasvalmisteisissa kitaroissa satula jätetään usein tarkoituksella korkeaksi, koska liian matalaa satulaa ei voi korjata ilman uutta osaa. Tämä koskee niin Squierin ja Epiphonen edullisia malleja kuin monia 1 500 euron soittimiakin. Myymälästä ostettu kitara ei siis ole valmiiksi säädetty. Soitinkauppa myy soittimen, mutta varsinainen säätötyö kuuluu soitinhuollolle.

Kitaran intonaation säätö oikeassa järjestyksessä

Intonaatio on setupin viimeinen vaihe, ei ensimmäinen. Jos sen säätää ennen kaularautaa ja soittokorkeutta, työ menee hukkaan heti seuraavassa vaiheessa. Laajempi kuvaus koko kokonaisuudesta löytyy artikkelista kitaran setup ja sen tärkeys soittotuntumalle.

Kokenut soitinrakentaja etenee näin:

1. Vaihtaa uudet kielet, samaa paksuutta kuin jatkossa käytetään.
2. Säätää kaularaudalla kaulan kaarevuuden. Tyypillinen arvo on noin 0,2-0,3 mm 7. nauhan kohdalla, kun kieltä painetaan 1. ja 14. nauhalta.
3. Asettaa soittokorkeuden 12. nauhalle. Sähkökitarassa se on tyypillisesti noin 1,6 mm diskanttipuolella ja 2,0 mm bassopuolella, akustisessa 2,0-2,8 mm.
4. Tarkistaa yläsatulan uramitat.
5. Säätää intonaation vertaamalla 12. nauhan flageolettia painettuun säveleen.

Kun painettu sävel on ylävireinen, satulaa siirretään taaksepäin eli poispäin kaulasta. Kun sävel on alavireinen, satulaa siirretään kohti kaulaa. Kieli viritetään jokaisen siirron jälkeen uudelleen ennen seuraavaa mittausta. Vireen tarkistamiseen tarvitaan tarkka viritysmittari, esimerkiksi strobomallinen Peterson tai Polytune strobotilassa. Halpa nipistettävä mittari ei erota 2-3 sentin eroja luotettavasti.

Akustisen kitaran satula on eri asia

Akustisessa kitarassa tallan luusatula on kiinteä, joten ruuvia ei ole. Intonaatiota korjataan muotoilemalla satulan harjaa niin, että kielen kosketuskohta siirtyy eteen- tai taaksepäin. Monimutkaisemmissa tapauksissa tehdään uusi kompensoitu satula luusta tai TUSQ-materiaalista.

Satulan korkeuden ja soittokorkeuden välinen suhde on hyvä tietää. Kun tallan satulaa madaltaa 0,5 mm, soittokorkeus 12. nauhalla laskee vain noin 0,25 mm. Satulaa ei siis hiota summamutikassa. Kerran poistettua materiaalia ei saa takaisin, ja liian matala satula tarkoittaa uutta osaa, joka maksaa työn kanssa tyypillisesti 40-90 €.

Suomen ilmasto tuo tähän oman lisänsä. Lämmityskaudella sisäilman suhteellinen kosteus voi pudota alle 20 prosenttiin, jolloin kitaran kansi painuu ja soittokorkeus laskee. Kesällä tilanne kääntyy toisin päin. Moni Helsingin ja Tampereen keikkamuusikko teettää siksi kevyen säädön syksyllä lokakuun tienoilla. Kosteuden hallinnasta kerrotaan lisää artikkelissa talven kuiva ilma ja soittimien suojaus kotona.

Myytti: täydellinen intonaatio on mahdollinen

Yleinen väärinkäsitys on, että hyvin säädetty kitara soi puhtaasti joka nauhalla. Tasavireinen nauhajako on aina kompromissi, ja jokainen kitara on hieman epätarkka jossain otelaudan kohdassa. Intonaation säätö korjaa suurimman virheen 12. nauhan kohdalla, mutta 3-4 sentin poikkeama yksittäisillä nauhoilla on normaalia.

Eri järjestelmiä on kehitetty juuri tähän. Earvana-kompensoitu yläsatula ja Buzz Feiten -viritysjärjestelmä pienentävät virhettä alimmilla nauhoilla. Ne eivät kuitenkaan poista sitä kokonaan. Jos kitara on edelleen selvästi epävireinen säädön jälkeen, syy voi olla kuluneissa nauhoissa. Litteäksi kulunut nauha siirtää kielen kosketuskohtaa, eikä tallan säätö auta siihen. Tästä kerrotaan tarkemmin artikkelissa nauhojen hionta ja uudelleennauhoitus kuluneeseen kaulaan.

Yleisimmät virheet intonaation säädössä

Säätö vanhoilla kielillä. Kulunut kieli ei värähtele tasaisesti, jolloin flageoletti ja painettu sävel antavat ristiriitaisia lukemia. Kolme kuukautta vanhoilla kielillä tehty säätö on käytännössä arvaus.

Yläsatulan urien viilaus liian syvälle. Tämä on tavallisin kotikorjaajan virhe. Jo 0,1 mm liikaa saa avoimen kielen surisemaan, ja korjaus vaatii joko uuden satulan tai urien täytön luupölyllä ja liimalla. Vintage-Gibsonissa tai 1960-luvun Fenderissä alkuperäinen satula kannattaa säilyttää ja nostaa ohuella välilevyllä, koska osan vaihto laskee keräilyarvoa.

Kielipaksuuden vaihtaminen ilman uutta säätöä. Siirtyminen 0,009-sarjasta 0,010-sarjaan muuttaa sekä kaulan kaarevuutta että kompensointia. Floyd Rose -tallassa paksumpi sarja muuttaa lisäksi tremolon tasapainoa, joten kaikki säädöt pitää tehdä uudelleen.

Tune-o-matic-tallassa satulat voivat kääntyä väärin päin, jos talla on ollut irti. Ammattilainen tarkistaa ensimmäisenä, että viisteet osoittavat oikeaan suuntaan.

UKK

Kuinka usein kitaran intonaatio pitää säätää?
Aina kun kielipaksuus vaihtuu, ja muuten noin 1-2 kertaa vuodessa. Suomessa säätö on usein tarpeen syksyllä lämmityskauden alkaessa, koska kuiva ilma muuttaa kaulan ja kannen muotoa.

Paljonko intonaation säätö maksaa?
Intonaatio kuuluu tavalliseen setupiin, joka maksaa Suomessa tyypillisesti 50-90 €. Uusi luinen yläsatula asennettuna maksaa noin 60-120 €, ja Floyd Rose -kitaroista veloitetaan usein 10-30 € lisää.

Voiko intonaation säätää itse?
Sähkökitaran tallan satuloiden säätö onnistuu kotona tarkalla viritysmittarilla ja ruuvimeisselillä. Yläsatulan urien viilaus ja akustisen kitaran tallan satulan muotoilu kannattaa jättää soitinrakentajalle, koska virheitä ei voi perua.

Lopuksi: aloita yläsatulasta

Jos kitara soi epävireisesti ensimmäisessä asemassa, tarkista yläsatula ennen kuin kosket tallaan. Jos ongelma on ylemmillä nauhoilla, katso kompensointia ja nauhojen kuntoa. Säädä aina tuoreilla kielillä ja oikeassa järjestyksessä: kaularauta, soittokorkeus, satula ja lopuksi intonaatio. Pätevä luthier tekee koko kokonaisuuden tunnissa, ja ero kuuluu heti, kun soitat barre-sointua 5. nauhalla.

Anna pisteet

(ei vielä ääniä)

Arvostele, kommentoi tai kerro kokemuksista