Kuluneet nauhat ovat sähkö- ja akustisen kitaran kaulan yleisin vika: soitto alkaa surista, ja kitara ei pysy vireessä, vaikka kielet ovat uudet. Tässä artikkelissa käydään läpi, milloin nauhojen hionta riittää ja milloin kaula kannattaa nauhoittaa uudelleen. Mukana ovat myös hinnat, työvaiheet ja virheet, joita kannattaa välttää. Kun tunnistat ongelman ajoissa, vältät turhan kalliin korjauksen ja saat kitarasta taas hyvän soittaa.
Mistä tunnistaa kuluneet nauhat
Nauhat kuluvat aina kohdista, joissa soitetaan eniten. Tavallisessa rock- ja pop-kitaroinnissa se tarkoittaa ensimmäisiä viittä nauhaa G-, B- ja E-kielten kohdalla. Kielet painavat nauhan pintaan kuopan, joka näkyy kirkkaassa valossa pienenä lovena.
Lovi aiheuttaa kaksi ongelmaa. Kieli surisee, koska se osuu seuraavaan nauhaan, joka on nyt kuluneen nauhan yläpuolella. Intonaatio kärsii myös, sillä kuopassa kielen todellinen kosketuskohta siirtyy. Yksi selvä merkki on bendauksen ”kuoleminen”, jolloin ääni katkeaa kesken taivutuksen.
Kokenut korjaaja aloittaa tarkastuksen viivaimella. Nauhantasausviivain (fret rocker) asetetaan kolmen vierekkäisen nauhan päälle. Jos se keinuu, keskimmäinen nauha on muita korkeammalla. Kuluneisuus mitataan vertaamalla pelattujen ja pelaamattomien nauhojen korkeutta. Ylemmissä asemissa, esimerkiksi 15. nauhan jälkeen, nauha on usein lähes alkuperäisen korkuinen.
Nauhojen hionta: tasaus, kruunaus ja kiillotus
Nauhojen hionta, englanniksi fret level, crown and polish, on ensimmäinen vaihtoehto, kun kuopat ovat matalia. Työssä kaikki nauhat hiotaan samaan tasoon syvimmän kuopan pohjan mukaan. Jos kuoppa on syvä, kaikista nauhoista lähtee paljon materiaalia.
Ammattilainen säätää ensin kaularaudan niin, että kaula on suora, ja tukee kaulan työpenkkiin. Nauhat merkitään tussilla, minkä jälkeen niitä hiotaan pitkällä tasaushiomalla, kunnes jokaisen nauhan päältä tussi on hioutunut pois. Tasauksen jälkeen nauhat ovat päältä litteitä, joten ne kruunataan eli pyöristetään uudelleen kruunausviilalla. Lopuksi pinnat kiillotetaan hienoilla hiomapapereilla ja kiillotusaineella, ja nauhanpäät viimeistellään.
Suomessa nauhojen hionta maksaa tyypillisesti 90-180 €, ja hintaan sisältyy usein täysi setup. Vaihtelu johtuu otelaudasta: lakattu vaahteraotelauta vaatii huolellisempaa suojausta kuin ruusupuu tai eebenpuu. Hinnoittelun periaatteista on lisää tietoa artikkelissa soitinhuollon hinnoittelusta Suomessa.
Milloin edessä on uudelleennauhoitus
Nauhojen hionta ei auta loputtomiin. Tämä on aiheen sitkein myytti. Jokainen tasaus madaltaa nauhoja, ja kun nauhan korkeus laskee alle noin 0,8 mm:n, bendaus vaikeutuu ja sormet alkavat koskettaa otelautaa. Keskikokoisilla nauhoilla hionta onnistuu tavallisesti 1-2 kertaa. Kolmannella kerralla nauha on yleensä jo liian matala.
Uudelleennauhoitus on edessä, kun:
– kuopat ovat niin syviä, että hionta veisi nauhat liian mataliksi
– nauhoja on jo hiottu useammin kuin kerran
– nauhat ovat irronneet tai nousseet urastaan
– soittaja haluaa vaihtaa nauhan kokoa tai materiaalia
– otelauta tarvitsee itsessään oikaisua tai uutta kaarevuutta
Uudelleennauhoituksessa vanhat nauhat lämmitetään ja nostetaan pois urista. Tarkoitus on, että otelaudan puu ei repeä. Urat puhdistetaan, otelauta tasataan tarvittaessa, ja uudet nauhat painetaan tai lyödään paikoilleen. Lopuksi tehdään tasaus, kruunaus ja täysi setup. Ruusupuu- tai eebenpuuotelaudan uudelleennauhoitus maksaa Suomessa noin 300-500 €. Lakatun vaahteraotelaudan työ maksaa 400-700 €, koska lakka on usein uusittava nauhojen välistä.
Nauhamateriaalin valinta
Perinteinen nauha on nikkelihopeaa, eli kuparin, nikkelin ja sinkin seosta. Sitä käyttävät esimerkiksi Dunlopin 6105- ja 6150-koot sekä Jescarin laaja valikoima. Nikkelihopeanauha on helppo työstää ja kuulostaa tutulta, mutta kuluu raskaassa käytössä 5-10 vuodessa.
Ruostumaton teräs kestää moninkertaisesti pidempään, ja bendaukset tuntuvat liukkaammilta. Työ on kuitenkin kalliimpaa, koska teräs kuluttaa työkaluja, ja huolto lisää usein hintaan 50-100 €. Jescarin EVO Gold on näiden välimuoto. Se on kovempaa kuin nikkelihopea ja ulkonäöltään kullanvärinen.
Nauhan kokokin vaikuttaa soittotuntumaan. Korkeat ja leveät nauhat, kuten Dunlop 6100, helpottavat vibratoa ja bendausta. Matalat vintage-nauhat taas sopivat soittajalle, joka liu’uttaa sormia otelaudalla. Hyvästä setupista ja soittotuntumasta kerrotaan lisää artikkelissa kitaran setupista ja sen merkityksestä.
Suomen ilmasto ja nauhanpäät
Kuluminen ei ole kaulan ainoa ongelma suomalaisessa talvessa. Lämmityskaudella sisäilman suhteellinen kosteus voi pudota alle 20 %:n. Otelauta kutistuu poikittain, mutta metallinauhat eivät. Lopputuloksena nauhanpäät työntyvät otelaudan reunan yli ja raapivat kättä. Ilmiötä kutsutaan nimellä fret sprout.
Terävät nauhanpäät eivät tarkoita, että kitara pitäisi nauhoittaa uudelleen. Yleensä riittää, että päät viilataan ja otelauta kostutetaan takaisin normaaliin 40-50 %:iin. Jos sama kitara on lokakuussa kunnossa ja helmikuussa raapii, syy on kosteudessa eikä nauhoissa.
Yleisimmät virheet nauhojen kanssa
Ensimmäinen virhe on hioa nauhoja kotona viilalla ilman tasausviivainta. Tuloksena on usein aaltoileva nauharivi, johon tarvitaan sen jälkeen ammattilaisen tasaus. Pahimmassa tapauksessa joudutaan uudelleennauhoitukseen ennen aikojaan.
Toinen virhe on yrittää korjata surinaa nostamalla kielten korkeutta. Kitara lakkaa surisemasta, mutta soittaminen raskastuu, ja kulumisvika pahenee kaikessa hiljaisuudessa.
Kolmas virhe koskee vintage-soittimia. Esimerkiksi 1960-luvun Fender Stratocasterin tai Gibson Les Paulin alkuperäiset nauhat vaikuttavat keräilyarvoon. Ennen uudelleennauhoitusta kannattaa selvittää, riittäisikö varovainen tasaus. Kannattaa myös pyytää, että poistetut nauhat säästetään. Aiheesta kerrotaan lisää artikkelissa vintage-kitaran entisöinnistä ja arvon säilyttämisestä.
Käytännön esimerkki keikkamuusikon kitarasta
Tyypillinen tapaus on kaupasta 2010-luvulla ostettu Fender Telecaster, jolla keikkailija on soittanut 3-4 kertaa viikossa. Kymmenen vuoden jälkeen ensimmäisissä asemissa on syviä kuoppia, bendaus kuolee, ja B-kieli surisee 3. nauhan kohdalla. Kitaraa on hiottu kerran aiemmin.
Ammattilainen mittaa nauhat ja toteaa, että toinen hionta veisi ne alle 0,8 mm:n korkeuteen. Järkevä ratkaisu on uudelleennauhoitus. Lakatun vaahteraotelaudan vuoksi työ kestää 1-2 viikkoa. Jos keikkoja on tulossa, kannattaa sopia aikataulu etukäteen tai lainata varakitara.
UKK
Kuinka usein nauhat pitää hioa?
Aktiivisesti soitetussa kitarassa tasaustarve tulee tyypillisesti 3-6 vuoden välein ja satunnaisesti soitetussa harvemmin. Ratkaisevaa on kuoppien syvyys eikä soittimen ikä.
Kauanko uudelleennauhoitus kestää huollossa?
Ruusupuuotelaudan uudelleennauhoitus kestää yleensä 3-7 päivää, kun työjonoa ei lasketa. Lakatun vaahteraotelaudan kanssa aikaa kuluu enemmän, koska lakan täytyy kuivua.
Kannattaako halvan kitaran nauhoja uusia?
Jos kitaran arvo on alle 300 €, uudelleennauhoitus maksaa usein enemmän kuin soitin. Pelkkä hionta voi silti kannattaa, jos kaula on muuten hyvä ja kitara on soittajalle mieluinen.
Yhteenveto ja vinkki seuraavaan huoltoon
Kevyet kuopat korjataan hiomalla, joka on edullinen ja nopea työ. Syvät kuopat ja monesti hiotut nauhat vaativat uudelleennauhoituksen, jonka yhteydessä voi samalla vaihtaa nauhojen materiaalia ja kokoa. Pyydä huollossa ensin nauhojen korkeuden mittaus ja arvio siitä, kestävätkö nauhat vielä yhden hionnan. Pelkästään sen tiedon perusteella pystyt suunnittelemaan kitaran huollot ja kustannukset usean vuoden päähän.