Sellon piikin ja virityskoneistojen huolto

Sellon piikin ja virityskoneistojen huolto

Sellon piikin ja virityskoneistojen huolto jää helposti varjoon, kun soittaja miettii kieliä, jousta tai tallaa. Lipsuva viritystappi, kiristymätön hienoviritin tai lattialla luistava piikki haittaa harjoittelua kuitenkin joka päivä. Tämä artikkeli käy läpi, miten nämä osat toimivat, mitä voi tehdä itse ja milloin sello kannattaa viedä soitinrakentajalle. Oikein säädetyt tapit ja piikki pitävät vireen vakaana ja tekevät soittoasennosta tukevan.

Sellon piikki ja sen osat

Piikki on metalli-, hiilikuitu- tai puuvarsi, joka liukuu sellon alapään holkkiin. Holkki on kiinni pohjapalassa, ja varsi lukitaan haluttuun pituuteen ruuvilla. Rakenne on yksinkertainen, mutta jokainen osa voi kulua.

Tavallisin vika on lukitusruuvin kierteiden kuluminen. Silloin piikki valuu soiton aikana hitaasti sisään, ja soittaja huomaa istuvansa kumarassa puolen tunnin harjoituksen jälkeen. Toinen yleinen vika on holkin löystyminen pohjapalassa. Sen tunnistaa surinasta, joka kuuluu varsinkin C- ja G-kielen matalilla äänillä.

Varsikin voi taipua. Musiikkiopistoissa nähdään usein sellon piikkejä, jotka ovat vääntyneet, kun soitinta on kannettu piikki ulkona tai kotelo on kaatunut. Taipunut varsi ei liu’u kunnolla holkkiin ja kuluttaa holkin sisäpintaa soikeaksi.

Piikin materiaali vaikuttaa sointiin

Teräspiikki on vakio useimmissa opiskelusoittimissa. Hiilikuitu- ja volframipiikit ovat yleistyneet edistyneempien soittajien keskuudessa, koska ne muuttavat tapaa, jolla värähtely siirtyy lattiaan. Volframi on raskasta ja tuo usein bassorekisteriin tummuutta. Hiilikuitu on kevyttä ja voi tehdä soinnista avoimemman.

Ero ei ole kuitenkaan ennustettava. Sama piikki voi parantaa yhtä selloa ja tehdä toisesta tukkoisen. Ammattilainen suosittelee kokeilemaan vaihtoehtoja omassa soittimessa ennen ostoa, ja moni luthier lainaa testipiikkejä juuri tätä varten. Piikin vaihto maksaa työn osalta tyypillisesti 40-90 €, ja itse piikki 30-250 € materiaalista riippuen. Jos holkki pitää vaihtaa samalla, kokonaishinta nousee usein 120-250 euroon.

Myös kärjellä on merkitystä. Terävä kärki pitää puulattialla, mutta kivi- ja laattalattioilla tarvitaan kumitulppa tai erillinen piikkituki. Moni kirkko ja konserttisali Helsingissä ja Tampereella vaatii nykyisin piikkitukea lattioiden suojaamiseksi.

Viritystapit, hienovirittimet ja mekaaniset tapit

Sellon virityskoneisto tarkoittaa käytännössä kolmea asiaa: tappilaatikon puisia viritystappeja, kielenpitimen hienovirittimiä ja yhä useammin mekaanisia tappeja. Perinteinen ebenpuinen tappi pysyy paikallaan pelkän kitkan varassa. Siksi sen kartion pitää vastata täsmälleen tappireiän muotoa.

Hyvin sovitettu tappi kääntyy tasaisesti, pysähtyy mihin kohtaan tahansa eikä vaadi painamista. Huonosti sovitettu tappi joko lipsuu tai nykii, jolloin vire hyppää sentin kerrallaan eikä hienosäätö onnistu. Yhden tapin sovitus maksaa tyypillisesti 20-40 €, ja uusi tappisarja sovitettuna 150-300 €.

Mekaaniset tapit, kuten Wittner Finetune-Peg ja Knilling Perfection Pegs, näyttävät perinteisiltä tapeilta, mutta niiden sisällä on välityksellä toimiva mekanismi. Ne eivät reagoi kosteuden vaihteluun samalla tavalla kuin puu, mikä on suuri etu pohjoismaisessa ilmastossa. Asennus vaatii kuitenkin tappireikien tarkkaa työstöä, eikä sitä kannata kokeilla itse.

Hienovirittimet ovat sellossa yleisiä etenkin A- ja D-kielessä, joissa käytetään usein teräs- tai synteettisiä kieliä. Lisätietoa vireen vakaudesta löytyy artikkelista sellon kielten viritys ja vakaus.

Myytti: tappi pysyy, kun sen painaa tiukasti sisään

Yleisin harhaluulo on, että lipsuva tappi korjaantuu painamalla sitä voimalla tappilaatikkoon. Kartio toimii kiilana. Kova painaminen levittää tappilaatikon seinämiä, ja kuivana talvena tuloksena voi olla halkeama, joka kulkee tappireiästä kohti kaulaa.

Tappilaatikon halkeaman korjaus vaatii liimauksen ja usein tappireiän holkituksen, eli reikä täytetään uudella puulla ja porataan uudelleen. Holkitus maksaa tyypillisesti 80-150 € reikää kohti. Tapin uusi sovitus olisi maksanut murto-osan siitä.

Tappi kuuluu kääntää samalla kun sitä painetaan kevyesti sisäänpäin. Jos tappi ei pysy kevyellä painalluksella, vika on sovituksessa tai kosteudessa, ei voimassa.

Suomen talvi ja tappien käyttäytyminen

Lämmityskaudella sisäilman suhteellinen kosteus laskee monessa kodissa alle 20 prosentin. Puu kutistuu, ja tappireikä muuttuu hieman soikeaksi, joten tapit alkavat lipsua. Kesällä tilanne kääntyy: tapit turpoavat ja jumittuvat.

Kokenut sellisti tunnistaa kuvion. Lokakuussa virittäminen alkaa yhtäkkiä vaatia useita yrityksiä, ja tammikuussa C-kieli saattaa löystyä itsestään kotelossa yön aikana. Paras ennaltaehkäisy on pitää huoneen kosteus 40-50 prosentissa ja käyttää kotelossa kostutinta, kuten Boveda-pusseja tai Stretto-kostutinta. Kosteudenhallinnasta kerrotaan lisää artikkelissa talven kuiva ilma ja soittimien suojaus kotona.

Sellon piikin ja virityskoneistojen huolto käytännössä

Soittaja voi hoitaa perushuollon itse. Työt ovat nopeita ja vähentävät korjaustarvetta merkittävästi.

  • Tappipasta: Hill- tai Pirastro-tappipasta levitetään ohuesti tapin kosketuspinnoille, kun tappi alkaa nykiä. Liian paksu kerros saa tapin lipsumaan.
  • Liitu: Jos tappi lipsuu, sen pinnalle hierotaan vähän liitua lisäämään kitkaa.
  • Hienovirittimet: Kun ruuvi lähestyy pohjaa, kieli viritetään tapista ylemmäs ja ruuvi palautetaan keskiasentoon.
  • Piikin puhdistus: Varsi pyyhitään kuivalla liinalla ja holkin sisään kertynyt pöly poistetaan.
  • Lukitusruuvi: Ruuvia kiristetään vain sormivoimin, ei pihdeillä.

Ammattilainen aloittaa tarkastuksen yleensä tappilaatikosta ja katsoo, mihin kohtaan tapin varsi asettuu. Jos tappi työntyy niin syvälle, että sen nuppi on lähes kiinni laatikon kyljessä, reikä on kulunut liian suureksi. Silloin tarvitaan uusi tappi tai holkitus.

Yleisimmät virheet

Ensimmäinen virhe on hienovirittimen kiristäminen pohjaan asti. Ruuvin alapää painuu silloin kantta vasten ja jättää siihen painauman. Pahimmassa tapauksessa lakka ja puu vaurioituvat. Kampaviritinmallisissa kielenpitimissä, kuten Wittnerin komposiittikielenpitimissä, riski on pienempi, mutta ruuvin asento kannattaa silti tarkistaa.

Toinen virhe on WD-40:n, saippuan tai öljyn käyttäminen tappeihin. Ne imeytyvät puuhun, muuttavat kitkaa ennustamattomasti ja vaikeuttavat myöhempää sovitusta. Ainoa oikea aine on tappipasta.

Kolmas virhe on soittimen kantaminen piikki ulkona. Yksi oviaukko tai portaikko riittää taivuttamaan varren tai repimään holkin irti pohjapalasta. Piikki kuuluu aina työntää kokonaan sisään ennen kuin selloa siirretään.

Samat periaatteet koskevat kontrabassoa, jonka rakenne on suurempi mutta toimintatapa sama. Aiheesta lisää: kontrabasson tappien säätö.

UKK

Kuinka usein sellon tapit pitää sovittaa uudelleen?
Hyvin sovitetut ebenpuiset tapit toimivat usein 5-10 vuotta. Suomen ilmastossa kuluminen on nopeampaa, ja moni ammattisellisti tarkistuttaa tapit vuosittaisen huollon yhteydessä.

Kannattaako opiskelusoittimeen vaihtaa mekaaniset tapit?
Usein kannattaa, etenkin nuorelle soittajalle. Mekaaniset tapit pitävät vireen kosteuden vaihdellessa, ja virittäminen helpottuu. Työ maksaa asennettuna tyypillisesti 200-350 € sarjalta.

Voiko piikin vaihtaa itse?
Jos uusi piikki on samaa halkaisijaa ja sopii vanhaan holkkiin, vaihto onnistuu itse. Jos halkaisija on eri tai holkki on kulunut, vaihto kuuluu soitinrakentajalle.

Pienet osat, suuri vaikutus

Piikki ja virityskoneisto eivät näy konserttiyleisölle, mutta ne määräävät, pysyykö sello vireessä ja soittaja tukevassa asennossa. Tappipasta, oikea kosteus ja maltillinen voimankäyttö estävät suurimman osan vioista. Kun tappi lipsuu kevyestä painalluksesta huolimatta tai piikki surisee holkissa, sello kannattaa viedä jousisoittimiin erikoistuneelle luthierille. Soitinkaupat myyvät uusia osia, mutta sovitus ja säätö ovat soitinhuollon ammattityötä.

Anna pisteet

(ei vielä ääniä)

Arvostele, kommentoi tai kerro kokemuksista