Kontrabasson virityskoneisto on soittimen arka kohta, ja moni harrastaja tai jopa ammattilainen turhautuu, kun sanka lipsuu tai tappi ei pidä viritystä kesken keikan. Kontrabasson tappien ja sankojen säätö on kuitenkin melko yksinkertainen huoltotoimenpide, kunhan tietää mistä mekanismissa on kyse ja milloin kannattaa viedä soitin ammattilaiselle.
Mitä tapit ja sangat oikeastaan tekevät
Kontrabasson virityskoneisto koostuu yleensä neljästä metallisesta vaihdemekanismista, jotka on kiinnitetty lapaan sankojen eli metallikehikoiden avulla. Jokaisen koneiston sisällä on madonruuvi (worm gear), joka pyörittää tappia ja kiristää kieltä hitaasti mutta tarkasti. Osa vanhemmista tai käsintehdyistä kontrabassoista käyttää edelleen viulun kaltaisia kitkatappeja ilman vaihteistoa, mutta 2020-luvulla valtaosa opisto- ja orkesterikäytössä olevista bassoista on varustettu koneistolla.
Sanka on se metalliosa, joka pitää koko koneiston kiinni lavassa. Jos sanka löystyy, koko mekanismi alkaa heilua soitettaessa, ja viritys karkaa vaikka itse vaihteisto olisi täysin kunnossa. Tämä on yksi yleisimmistä väärinkäsityksistä: soittaja luulee tapin olevan rikki, vaikka vika onkin sangan kiinnitysruuvissa.
Yleisimmät oireet ja niiden syyt
Kontrabasson soittaja tunnistaa säätötarpeen yleensä kolmesta merkistä. Ensimmäinen on kieli, joka ei pysy vireessä edes puolta tuntia – tällöin madonruuvin hammastus on usein kulunut tai voitelu puuttuu kokonaan. Toinen on tappi, joka pyörii liian kevyesti tai liian raskaasti; kevyt pyöriminen viittaa löystyneeseen kiinnitysruuviin sangan ja lavan välissä, raskas taas kuivuneeseen tai likaantuneeseen rasvaan.
Kolmas ja ehkä yllättävin syy on ilmankosteus. Suomalainen lämmityskausi laskee sisäilman suhteellisen kosteuden usein alle 20 prosenttiin, ja tämä kutistaa lavan puuta niin, että sangan ruuvit löystyvät itsestään ilman minkäänlaista soittamisesta johtuvaa rasitusta. Talven kuiva ilma vaikuttaa kaikkiin puisiin soittimiin, mutta kontrabasson kokoluokassa ja sen isossa lavassa ilmiö näkyy erityisen selvästi, koska liikkuvaa puumassaa on paljon.
Askel askeleelta: perussäätö kotona
Pienet säädöt voi tehdä itse, kunhan liikkeet ovat varovaisia ja työkalut oikeat.
1. Tarkista sangan ruuvit. Käytä sopivan kokoista ristipääruuvimeisseliä ja kiristä sangan kiinnitysruuvit kevyesti myötäpäivään. Älä käytä voimaa – puu halkeaa helpommin kuin uskoisi.
2. Testaa tapin liike. Käännä koneistoa hitaasti ja tunnustele, nakuttaako tai luistaako se. Tasainen, pehmeä vastus on merkki kunnossa olevasta mekanismista.
3. Voitele tarvittaessa. Ohut kerros vaseliinipohjaista rasvaa (esimerkiksi Hill-merkin viritystappirasva, noin 8–12 € purkki) madonruuvin hampaisiin riittää yleensä puoleksi vuodeksi.
4. Vertaa muihin tappeihin. Jos yksi neljästä koneistosta tuntuu selvästi erilaiselta kuin muut, kyseessä on todennäköisesti yksittäinen vika eikä koko koneiston kuluminen.
Jos säätö ei auta parissa yrityksessä, kannattaa lopettaa ja viedä soitin ammattilaiselle ennen kuin harjoitteluvoimalla vääntäminen vaurioittaa lapaa.
Milloin homma kuuluu ammattilaiselle
Kotikonstit riittävät perushuoltoon, mutta osa vioista vaatii soitinrakentajan työkaluja ja kokemusta. Jos lapa on halkeamassa sangan ruuvinreiän kohdalta, kyseessä on jo rakenteellinen korjaus, jossa reikä täytetään ja poraatan uudelleen oikeaan kohtaan. Jos koko koneisto pitää vaihtaa, hintahaarukka on Suomessa tyypillisesti 180–450 € koneistosarjaa kohden laadusta riippuen – Rubner- ja Wittner-merkkien koneistot ovat yleisimpiä orkesterikäytössä.
Ammattilainen myös tunnistaa, onko kyse pelkästä säädöstä vai siitä, että kontrabasso on kokonaisuudessaan päässyt liian kuivaan tilaan pidemmäksi aikaa. Tällöin ongelma ei rajoitu tappeihin, vaan myös liimasaumat ja pohjalevy voivat olla vaarassa. Oikean soitinhuollon löytäminen omalta paikkakunnalta kannattaa tehdä ennen kuin pieni vika ehtii kasvaa isoksi.
Yleisimmät virheet säädössä
Kokenut soitinrakentaja näkee työpöydällään toistuvasti samat kolme virhettä. Ensimmäinen on liian tiukka ruuvinkiristys – soittaja yrittää korjata löysää tappia kiristämällä sangan ruuvit äärimmilleen, jolloin lavan puu murtuu ajan mittaan ruuvinreiän ympäriltä. Toinen on väärän rasvan käyttö: moottoriöljy tai yleisrasva vetää itseensä pölyä ja likaa, jolloin mekanismi jumiutuu muutamassa kuukaudessa entistä pahemmin. Kolmas virhe on koneiston säätäminen soittimen ollessa täysjännityksessä – kielet kannattaa löysätä ennen sangan ruuvien avaamista, muuten koko lapa joutuu epätasaiseen rasitukseen.
Yleinen myytti on myös se, että kalliimmassa kontrabassossa koneisto ei koskaan vaadi huoltoa. Todellisuudessa hinta ei suojaa mekaanista kulumista – jopa 15 000 euron käsintehdyssä bassossa koneisto tarvitsee voitelua ja tarkistusta siinä missä opistokäytön 2 000 euron mallissakin.
Huoltoväli ja kausivaihtelu
Aktiivikäytössä oleva kontrabasso, esimerkiksi musiikkiopiston tai orkesterin instrumentti, kannattaa tarkistaa koneiston osalta kaksi kertaa vuodessa: syksyllä lämmityskauden alkaessa ja keväällä, kun sisäilman kosteus taas nousee. Keikkamuusikoilla, jotka kuljettavat bassoa autossa läpi Suomen talven, tarve voi olla tiheämpi – lämpötilan ja kosteuden nopeat vaihtelut rasittavat koneistoa enemmän kuin tasainen kotiolosuhde. Samat periaatteet pätevät pienemmässä mittakaavassa myös sellon virityksen vakauteen, vaikka sellon kitkatapit toimivatkin eri periaatteella kuin kontrabasson vaihteistokoneisto.
UKK
Miksi kontrabasson tappi luistaa vaikka koneisto on uusi?
Yleisin syy on sanka, joka ei ole tiukasti kiinni lavassa – uusikin koneisto luistaa, jos kiinnitysruuvit eivät ole riittävän tiukalla. Toinen mahdollinen syy on liian kuiva ilma, joka kutistaa lapaa ja löysää ruuvien otetta.
Voiko sangan itse vaihtaa kotona?
Pienen ruuvien kiristyksen ja voitelun voi tehdä itse, mutta koko sangan tai koneiston vaihto vaatii yleensä soitinrakentajan työkaluja, koska kiinnitysreikien kohdistus lapaan on tarkkaa työtä.
Kuinka usein kontrabasson koneisto pitää voidella?
Aktiivikäytössä noin kahdesti vuodessa, syksyllä ja keväällä, riittää useimmille soittajille. Ammattiorkesterin tai kiertävän muusikon soitin voi tarvita voitelua useamminkin, erityisesti jos soitinta kuljetetaan paljon lämpötilan vaihdellessa.
Yhteenveto
Suurin osa kontrabasson tappien ja sankojen ongelmista juontaa juurensa kolmeen asiaan: löystyneisiin ruuveihin, väärään tai puuttuvaan voiteluun sekä ilmankosteuden vaihteluun. Näistä kaksi ensimmäistä hoituu soittajalta itseltään muutamassa minuutissa oikeilla työkaluilla. Kun kyse on lavan halkeamasta, koko koneiston vaihdosta tai epäilystä laajemmasta kosteusvauriosta, kannattaa antaa työ soitinrakentajan käsiin – kontrabasson lapa on rakenteellisesti herkkä osa, ja väärä korjausyritys voi muuttaa pienen säädön isoksi remontiksi.