Viulun tallan kallistuminen on yksi yleisimmistä syistä, miksi soittaja tuo soittimensa huoltoon, vaikka moni ei edes huomaa ongelmaa ennen kuin talla on jo vääntynyt. Viulun tallan kallistuminen ja sielutikun asento liittyvät toisiinsa: kumpikin vaikuttaa siihen, miten kielten värähtely siirtyy kanteen ja millainen ääni soittimesta lähtee. Tästä artikkelista viulunsoittaja, musiikkiopiston oppilaan vanhempi tai harrastaja saa selville, miten tallan asennon tarkistaa itse, milloin sen voi korjata kotona ja milloin viulu kuuluu viedä ammattilaiselle.
Miksi talla kallistuu kohti otelautaa
Jokainen viritys vetää tallan yläreunaa hieman kohti otelautaa. Kun kieltä kiristetään virityskoneistolla tai tapilla, kieli liukuu tallan urassa, ja kitka vie tallan mukanaan. Muutos on yhdellä kerralla mitätön, mutta 2-3 kuukauden päivittäisen virittämisen jälkeen kallistus näkyy jo paljaalla silmällä.
Kielten vaihto pahentaa ilmiötä. Uusi kielisarja venyy ensimmäisen viikon aikana, ja sitä viritetään moneen kertaan. Erityisesti synteettiset kielet, kuten Thomastik Dominant tai Pirastro Evah Pirazzi, vaativat useita virityskierroksia ennen kuin ne asettuvat.
Suomen ilmasto tuo oman lisänsä. Lämmityskaudella sisäilman suhteellinen kosteus laskee Helsingissäkin usein alle 20 %:n ja Pohjois-Suomessa vielä alemmas. Kansi kutistuu, kielten jännitys muuttuu ja viritys karkaa. Mitä useammin viritetään, sitä enemmän talla liikkuu. Kuivan kauden suojauksesta kerrotaan lisää artikkelissa talven kuiva ilma ja soittimien suojaus kotona.
Näin tarkistat tallan asennon
Kokenut viulunrakentaja katsoo ensin tallaa sivulta, silmät kannen tasolla. Tallan takapinnan eli kielenpidikkeen puoleisen pinnan pitäisi olla suunnilleen kohtisuorassa kanteen nähden. Etupinta on muotoiltu ohuemmaksi, joten sen kallistus ei kerro koko totuutta.
Apuna voi käyttää kortin tai paperin kulmaa, jonka asettaa kantta vasten tallan taakse. Jos tallan yläreuna nojaa selvästi kohti otelautaa, kallistus on syytä korjata. Toinen merkki on tallan jalkojen asento: jos jalan takareuna on irti kannesta, talla ei enää lepää koko pinnallaan.
Kolmas tarkistus tehdään edestä. Jos talla näyttää kaarevalta tai vääntyneeltä kuin perunalastu, puu on jo muuttanut muotoaan. Tällöin pelkkä suoristus ei riitä.
Tallan suoristus kotona – varovasti ja vähitellen
Pienen kallistuksen voi korjata itse. Viulu otetaan syliin kielenpidin itseä kohti, ja tallan yläreunaa tartutaan molempien käsien peukaloilla ja etusormilla. Tallaa vedetään hyvin pienellä voimalla taaksepäin, millimetri kerrallaan. Kieliä ei löysätä, koska jännitys pitää tallan paikoillaan.
Ennen suoristusta kannattaa vetää pehmeällä lyijykynällä (2B tai pehmeämpi) grafiittia tallan kieliuriin ja satulan uriin. Grafiitti vähentää kitkaa, jolloin kieli liukuu urassa eikä vedä tallaa mukanaan. Pieni toimenpide hidastaa uutta kallistumista selvästi.
Rajatapaus on vanha, ohut talla, joka on ollut kallellaan kuukausia. Puu on silloin jo asettunut, ja suoristaminen saattaa saada sen halkeamaan tai kaatumaan. Tällaista tallaa ei kannata kokeilla itse.
Sielutikun asento ja sen vaikutus ääneen
Sielutikku on noin 6 mm paksu kuusipuinen tikku viulun sisällä, kannen ja pohjan välissä. Se sijaitsee E-kielen puoleisen tallan jalan takana, tyypillisesti 2-4 mm jalan takareunasta kohti kielenpidintä. Sielutikku tukee kantta kielten painetta vastaan ja välittää värähtelyä pohjaan.
Yleinen myytti on, että sielutikku olisi liimattu paikalleen. Se ei ole. Sielutikku pysyy paikallaan pelkästään kannen ja pohjan välisen puristuksen ansiosta, ja sen päät on muotoiltu tarkasti kannen ja pohjan kaarevuuteen. Juuri siksi se voi kaatua, jos kielet löysätään kaikki kerralla tai jos kuiva ilma muuttaa kopan mittoja.
Ammattilainen siirtää sielutikkua sielutikkuraudalla f-aukon kautta. Jo puolen millin siirto muuttaa sointia. Tallaa kohti siirrettynä ääni yleensä kirkastuu ja terävöityy, kauemmas siirrettynä se pehmenee ja tummuu. Sivusuunnassa siirto vaikuttaa kielten väliseen tasapainoon: G- ja E-kielen voimakkuussuhde voi muuttua kuuluvasti.
Sielutikun säätö ei ole kotitehtävä. Huolimaton yritys raapii kannen sisäpintaa tai painaa sielutikun jäljen kanteen, ja pahimmillaan seurauksena on kannen halkeama sielutikun kohdalla. Sellaisen korjaus maksaa satoja euroja.
Yleisimmät virheet tallan ja sielutikun kanssa
Ensimmäinen virhe on kaikkien kielten poistaminen kerralla kielenvaihdossa. Talla kaatuu, ja sielutikku voi kaatua sen mukana. Kielet vaihdetaan yksi kerrallaan, jolloin jännitys säilyy.
Toinen virhe on tallan siirtäminen paikoiltaan ”parempaan kohtaan” omin päin. Tallan jalat ovat paikallaan f-aukkojen sisälovien kohdalla, ja sielutikku on sovitettu juuri siihen asemaan. Jos talla siirtyy, sielutikun ja tallan suhde muuttuu, ja ääni samenee.
Kolmas virhe on kallistuneen tallan unohtaminen. Pahimmassa tapauksessa talla kaatuu kesken soiton, ja se voi lohkaista lakkaa tai iskeä kannen. Kaatuminen tapahtuu usein juuri musiikkiopiston kevätkonsertin alla, kun viritystä on tehty tavallista enemmän.
Mitä ammattilainen tekee ja mitä se maksaa
Viulunrakentaja aloittaa tarkistamalla kannen ja sielutikun kunnon. Sen jälkeen hän katsoo, sopivatko tallan jalat kanteen ja onko talla oikean korkuinen. Tyypilliset hinnat Suomessa:
Tallan suoristus ja tarkistus: 15-40 €, usein muun huollon yhteydessä.
Sielutikun säätö: 20-60 €.
Uuden sielutikun sovitus: 50-120 €.
Uuden tallan sovitus: 80-200 € aihion mukaan; Aubert- ja Despiau-aihiot ovat yleisiä valintoja.
Kannen halkeaman korjaus sielutikun kohdalta: 300-800 € tai enemmän.
Uusi talla on hyvä ratkaisu, jos vanha on vääntynyt pysyvästi tai sen kielikorkeus ei enää ole oikea. Sibelius-Akatemian opiskelijat ja ammattimuusikot teettävät sointisäätöjä usein useamman kerran vuodessa, harrastajalle riittää yleensä tarkistus kerran vuodessa ennen lämmityskautta. Jos kannen saumoissa näkyy samalla aukeamista, kannattaa lukea myös viulun saumat ja niiden korjaus ammattilaisella.
Soitinhuolto on palveluala, joka keskittyy soittimen kunnostukseen ja säätöön. Uudet viulut ja jouset myydään soitinkaupoissa, kielet ja tarvikkeet taas musiikkikaupoissa.
UKK
Kuinka usein viulun tallan asento pitää tarkistaa?
Tallan asento kannattaa tarkistaa jokaisen kielenvaihdon jälkeen ja muuten noin kerran kuukaudessa. Talvella, kun ilma on kuiva ja viritystä joutuu tekemään usein, tarkistus kerran kahdessa viikossa on perusteltu.
Mistä tietää, että sielutikku on kaatunut?
Kaatunut sielutikku kuuluu usein kolahduksena soitinta kallistettaessa, ja ääni muuttuu ohueksi ja vaimeaksi. F-aukosta katsomalla tikun näkee kopan pohjalla. Kielet löysätään heti varovasti, jotta kansi ei painu, ja viulu viedään viulunrakentajalle.
Voiko sielutikun asettaa itse takaisin paikalleen?
Sitä ei suositella. Sielutikun asettaminen vaatii sielutikkurautaa, peiliä tai valoa sekä kokemusta oikeasta puristuksesta. Liian tiukka tikku voi halkaista kannen ja liian löysä kaatuu uudelleen.
Yhteenveto: tallan ja sielutikun hoito käytännössä
Viulun tallan kallistuminen on hidas ja väistämätön ilmiö, mutta sen hallinta on helppoa. Grafiitti kieliuriin, kielet vaihtoon yksi kerrallaan ja asennon tarkistus kerran kuukaudessa riittävät pitkälle. Sielutikun asento puolestaan on hienosäätöä, joka kuuluu ammattilaiselle: oikein asetettu sielutikku tekee samasta viulusta selvästi paremman kuuloisen. Kun huolto tehdään ennen lämmityskautta, talven kuiva ilma ei pääse yllättämään.