
Kosteusmittari soitinhuoneeseen kertoo, onko ilmankosteus soittimille sopivalla tasolla, joten se on halvin tapa suojata pianoa, kitaraa tai viulua kalliilta korjauksilta. Suomen talvessa sisäilman suhteellinen kosteus voi pudota alle 20 %:n, eikä sitä huomaa ennen kuin pianon viritys karkaa, kitaran nauhojen päät alkavat raapia kättä tai viulun kanteen ilmestyy halkeama. Tässä artikkelissa käydään läpi, mikä on oikea kosteustaso eri soittimille, millainen mittari kannattaa hankkia ja mihin se sijoitetaan, jotta lukemaan voi luottaa.
Oikea kosteustaso soittimille: 40-60 % ja mahdollisimman vakaa
Puurakenteisille soittimille sopiva suhteellinen kosteus on yleensä 40-60 %. Pianonvirittäjät ja luthierit tähtäävät usein kapeampaan väliin, noin 45-55 %:iin. Lämpötilaksi riittää tavallinen huonelämpö, 18-22 °C.
Kosteuden tasaisuus on lähes yhtä tärkeää kuin sen taso. Piano kestää 42 %:n kosteuden hyvin, jos se pysyy siinä viikosta toiseen. Haitallisempaa on, jos lukema heiluu 25 %:n ja 55 %:n välillä sen mukaan, onko kostutin päällä vai ei. Puu turpoaa ja kutistuu jokaisen muutoksen mukana, ja juuri tämä edestakainen liike irrottaa liimasaumoja ja halkaisee kansia.
Soitinkohtaisia eroja on. Akustinen kitara ja viulu reagoivat nopeasti, koska niiden kansi on ohut. Pianon soitinpohja reagoi hitaammin, mutta kun viritystappien pito heikkenee, korjaus on kallis. Vaskipuhaltimet eivät juuri kärsi kuivuudesta, mutta saksofonin ja klarinetin nahkaiset läppäpehmusteet kovettuvat, ja puisen klarinetin runko voi haljeta, jos kuivasta pakkasilmasta tuotua soitinta soitetaan heti lämpimänä. Digitaalipianolle kosteudella on merkitystä lähinnä silloin, kun ilma on kosteaa ja elektroniikka hapettuu.
Millainen kosteusmittari soitinhuoneeseen kannattaa valita
Kotikäyttöön riittää hyvin digitaalinen lämpö- ja kosteusmittari. Yksinkertaiset näytölliset mallit maksavat 10-25 €, ja tavallinen tarkkuus on ±3-5 % suhteellista kosteutta. Soittimen kannalta tämä riittää: tärkeintä on huomata, painuuko lukema 30 %:iin vai pysyykö se 45 %:ssa.
Kannattavin vaihtoehto on Bluetooth- tai wifi-mittari, joka tallentaa historian. Esimerkiksi Xiaomin ja Goven kaltaisten valmistajien edullisista mittareista näkee puhelimesta, mitä huoneessa tapahtui yöllä tai viikonlopun aikana, kun kukaan ei ollut paikalla. Kitaristeille on omia kotelon sisään asennettavia mittareita, kuten D’Addario Humiditrak, joka mittaa kotelon olosuhteita ja kirjaa myös iskut.
Analogiset jousi- ja hiusmittarit, joita näkee vanhojen pianojen päällä, ovat usein 10-15 prosenttiyksikköä pielessä. Jos sellainen on kotona, sen lukemaa kannattaa verrata digitaalimittariin ennen kuin siihen luottaa.
Mittarin kalibrointi suolatestillä
Edullisenkin mittarin tarkkuuden voi tarkistaa kotona. Kylläinen ruokasuolaliuos pitää suljetussa tilassa ilman suhteellisen kosteuden hyvin tarkasti noin 75 %:ssa.
Näin testi tehdään:
- Laita pullonkorkkiin ruokasuolaa ja muutama tippa vettä, niin että syntyy märkää tahnaa, ei liuosta.
- Laita korkki ja mittari tiiviiseen minigrip-pussiin tai kannelliseen rasiaan.
- Pidä pussi tasaisessa huonelämmössä 8-12 tuntia.
- Lue mittari. Jos se näyttää 71 %, mittari näyttää noin 4 prosenttiyksikköä liian vähän.
- Kirjoita poikkeama tarralapulle mittarin taakse ja huomioi se lukemissa.
Kitaristien suosimissa Boveda-pusseissa myydään myös valmiita kalibrointisarjoja, jos suolan sotkeminen ei houkuttele.
Mittarin sijoitus: mihin ja mihin ei
Ammattilainen ottaa sijoittelussa ensimmäisenä huomioon, missä soitin on, eikä sitä, missä on tilaa. Mittarin paikka on soittimen korkeudella ja lähellä soitinta, kuitenkin niin, ettei se ole suoraan lämpöpatterin, ikkunan tai ilmalämpöpumpun puhallussuunnan vieressä.
Jos mittari on pianon päällä aurinkoisen ikkunan vieressä, se mittaa paikallista lämpöä, ei koko huoneen ilmaa. Ulkoseinän vieressä lukemat taas ovat talvella usein kosteampia kuin huoneen keskellä. Tasainen sisäseinä 1-2 metrin päässä soittimesta antaa luotettavimman kuvan.
Kotelossa säilytettävällä kitaralla tai viululla huoneen mittari kertoo vain puolet. Kotelon sisällä kosteus voi olla aivan eri, varsinkin jos siellä on kostutin. Kosteuspussien ja kotelomittarien yhdistelmää käsitellään tarkemmin artikkelissa kitaran kosteuspussit ja kotelon kosteudenhallinta.
Myytti: vesilasi pianon sisällä hoitaa kosteuden
Vanha neuvo käskee laittaa pianon pohjalle vesilasin tai purkin, jossa on märkä sieni. Neuvon tarkoitus on hyvä, mutta tulos on huono. Pieni vesimäärä ei nosta pianon kosteutta mitattavasti tammikuun 15 %:n ilmassa. Jos lasi kaatuu tai vettä tiivistyy koneistoon, vasarahuopa ja metalliosat kärsivät, ja kielet voivat ruostua.
Pianon sisäiset ratkaisut, kuten Dampp-Chaser-järjestelmä, säätävät kosteutta termostaatin ohjaamina sekä ylös- että alaspäin. Niiden asennus kuuluu pianonvirittäjälle, ja aihetta käsitellään laajemmin artikkelissa kostuttimet pianon sisälle. Monessa kodissa riittää kuitenkin huoneilmankostutin, jos sitä ohjataan mittarin lukemien perusteella.
Yleisimmät virheet kosteuden hallinnassa
Kostutin täysillä ilman mittaria. Kun ilmankostutin hankitaan pakkasviikolla ja jätetään täysille tehoille, soitinhuoneen kosteus voi nousta 65-70 %:iin. Silloin pianon koskettimet alkavat jumittaa ja kitaran kieliväli nousee. Kosteus on liian korkea, ja suunta on vain päinvastainen.
Kesän unohtaminen. Kosteudesta puhutaan Suomessa lähinnä lämmityskaudella, mutta heinä-elokuun sateisina viikkoina sisäilma voi olla yli 65 %:ssa päiväkausia. Kun kosteus palaa syksyllä normaaliksi, pianon viritys karkaa. Tästä syystä pianonvirittäjät suosittelevat usein viritystä syksyllä, kun lämmityskausi on alkanut ja kosteus tasaantunut.
Yksi lukema yhtenä päivänä. Mittaria vilkaistaan kerran, se näyttää 48 %, ja asia unohdetaan. Kosteus vaihtelee kuitenkin vuorokauden ja sään mukaan. Historiaa tallentava mittari paljastaa esimerkiksi sen, että kosteus putoaa joka yö 28 %:iin, kun kostuttimen säiliö tyhjenee.
Käytännön esimerkki: kerrostalokaksio Tampereella
Tyypillinen tilanne: harrastajalla on 1980-luvun pystypiano kerrostalokaksiossa. Talvella koneellinen ilmanvaihto ja lämmitys kuivattavat ilman 15-20 %:iin. Piano viritettiin lokakuussa, mutta helmikuussa keskirekisterin unisonot särisevät ja muutama kosketin naksuu.
Pianonvirittäjä katsoo ensin, mitä huoneen kosteudelle on tapahtunut, ja vasta sitten virityskoneistoa. Usein ratkaisu on 20 €:n mittari ja huoneilmankostutin, jota säädetään niin, että kosteus pysyy noin 40-45 %:ssa. Pianoa ei tällöin tarvitse virittää uudelleen joka kevät, ja viritys pysyy vuoden tai kaksi. Kostuttimen ja mittarin hinta on vähemmän kuin yksi ylimääräinen viritys.
Rajatapauksiakin on. Vanhassa puutalossa tai mökillä, jota ei lämmitetä talvella, huoneilmankostutin ei riitä, ja tilanne on kokonaan toinen. Yleisohjeet kotisäilytyksen kosteudesta ja lämmöstä löytyvät artikkelista soittimen säilytys kotona.
UKK
Mikä on oikea kosteustaso pianolle?
Pianolle sopiva suhteellinen kosteus on noin 40-55 %, ja tärkeintä on, että lukema pysyy tasaisena. Suomen talvessa tämä vaatii yleensä ilmankostutinta tai pianon sisään asennettavaa kosteudenhallintajärjestelmää.
Riittääkö halpa kosteusmittari soitinhuoneeseen?
Riittää. 10-25 €:n digitaalinen mittari on tarkka noin ±3-5 %:n sisällä, ja tämä riittää soittimen suojaamiseen. Tarkkuuden voi tarkistaa suolatestillä, ja historiaa tallentava malli näyttää myös vuorokauden aikaiset vaihtelut.
Kuinka nopeasti kuiva ilma vaurioittaa kitaraa?
Ohutkantinen akustinen kitara voi alkaa oireilla muutamassa viikossa, jos kosteus on alle 30 %. Ensimmäisinä merkkeinä nauhojen päät tuntuvat terävinä otelaudan reunoilla, kieliväli laskee tai kansi painuu tallan edestä. Halkeamat syntyvät tyypillisesti vasta pidemmän kuivan jakson aikana tai äkillisessä muutoksessa.
Yhteenveto: mittaa ensin, säädä sitten
Kosteusmittari ei korjaa mitään, mutta ilman sitä kostutinta ohjataan arvaamalla. Hanki historiaa tallentava digitaalimittari, tarkista se suolatestillä ja sijoita se soittimen korkeudelle sisäseinälle. Tavoite on 40-60 % ja mahdollisimman vähän vaihtelua.
Jos soittimessa on jo oireita, kuten karkaava viritys, naksuvat koskettimet tai halkeama, korjaus kuuluu pianonvirittäjälle tai luthierille. Soitinkaupat myyvät soittimia ja musiikkikaupat tarvikkeita, mutta soitinhuollon ammattilainen arvioi, onko vaurio pysyvä vai palautuuko soitin, kun kosteus tasaantuu.