Akustisen kitaran ääni ja soitettavuus riippuvat pitkälti siitä, kuinka hyvin soitin on säädetty – ja tässä luthier-työ eli soitinrakentajan erikoisosaaminen nousee ratkaisevaan rooliin. Moni kitaristi vaihtaa kielet itse, mutta jättää otelaudan kaarevuuden, sointijousen korkeuden ja intonaation ammattilaisen käsiin, koska nämä säädöt vaativat mittatarkkuutta ja kokemusta useista soitinmalleista.
Mitä luthier-työ akustiselle kitaralle käytännössä tarkoittaa
Luthier on soitinrakentaja, joka on erikoistunut kielisoittimien – kitaroiden, mutta usein myös mandoliinien ja ukulelejen – rakentamiseen ja korjaamiseen. Suomessa termiä käytetään sekä täysin itse soittimia rakentavista ammattilaisista että niistä, jotka keskittyvät pelkästään huoltoon ja setuppiin.
Käytännön työ jakautuu karkeasti kolmeen osaan: kaularaudan eli trussirodin säätöön, sointijousen ja satulan korkeuden säätöön sekä intonaation tarkistukseen. Näiden lisäksi luthier tekee halkeamakorjauksia, vaihtaa lakkavaurioita ja kunnostaa vanhempien soittimien runkorakenteita, jotka ovat kärsineet kosteusvaihteluista.
Otelautakaarevuus ja kaularaudan säätö
Kitaran kaula ei ole koskaan täysin suora – pieni, hallittu taipuma (yleensä 0,25–0,4 mm mitattuna 12. nauhan kohdalta) on tarpeen, jotta kielet eivät soi rätisten. Trussirod eli kaularauta on metallitanko kaulan sisällä, jolla tätä kaarevuutta säädetään.
Kokenut luthier aloittaa aina mittaamalla kaarevuuden viivoittimella tai erikoismittarilla ennen kuin koskee trussirodiin. Jos säätö tehdään pelkän korvakuulon perusteella, lopputulos jää usein puolitiehen: kieltensärinä voi kadota yhdeltä nauha-alueelta mutta ilmestyä toiselle. Yleinen virhe harrastajilla on kiristää trussirodia liikaa kerralla – oikea tekniikka on kääntää mutteria korkeintaan neljänneskierros ja antaa kaulan asettua vuorokausi ennen seuraavaa mittausta.
Sointijousen ja satulan korkeuden säätö
Kielten korkeus otelaudasta, eli action, on suurin yksittäinen tekijä soitettavuuden tunnussa. Liian korkea action väsyttää sormia ja vaikeuttaa barré-sointuja, liian matala taas aiheuttaa särinää etenkin voimakkaammalla soitolla.
Tyypillinen tavoitearvo akustiselle kitaralle on 2,0–2,4 mm kuudennen kielen kohdalla ja 1,6–1,8 mm ensimmäisen kielen kohdalla, mitattuna 12. nauhalta. Näitä lukemia säädetään hiomalla satulaa (saddle) alemmas tai vaihtamalla korkeampi tilalle – luutinen ei koskaan ”väännä” satulaa, vaan poistaa materiaalia harkitusti ja tasaisesti. Tämä on yksi niistä töistä, joita ei kannata tehdä kotikeittiössä ilman oikeita mittavälineitä, sillä liikaa hiottua satulaa ei voi enää palauttaa.
Intonaatio – miksi sointu kuulostaa väärältä korkealla otelaudalla
Intonaatio-ongelma tunnistetaan siitä, että kitara soi puhtaasti auki soitettuna, mutta sointu alkaa särähtää epävireiseltä, kun soitetaan 12. nauhalta ylöspäin. Syynä on yleensä satulan väärä sijainti tai kielten liian suuri jännite verrattuna otelaudan mitoitukseen.
Akustisessa kitarassa intonaation säätömahdollisuudet ovat rajallisempia kuin sähkökitarassa, koska satula on kiinteä eikä siinä ole erillisiä säätöruuveja jokaiselle kielelle. Tästä syystä luthier saattaa joutua kompensoimaan satulan muotoa viistämällä sitä epäsymmetrisesti – esimerkiksi bassokielten puolelta hieman taaksepäin ja diskanttikielten puolelta eteenpäin. Tämä on käsityötä, joka vaatii kokemusta useista merkeistä; esimerkiksi Martinin ja Taylorin satulageometriat eroavat toisistaan, mikä vaikuttaa kompensaation suuruuteen.
Yleisimmät virheet, joita kitaristit tekevät itse säätäessään
Kolme virhettä toistuu ylivoimaisesti useimmin, kun harrastaja yrittää tehdä kitaran setupia itse:
- Trussirodin kiristäminen liian nopeasti ja liian paljon, mikä voi vääntää kaulaa pysyvästi tai jopa haljauttaa mutterin.
- Sointijousen hiominen ilman referenssimittausta, jolloin action muuttuu epätasaiseksi kielten välillä.
- Kielten vaihto väärällä paksuudella soittimen alkuperäiseen jännitykseen nähden, mikä muuttaa koko soittimen tasapainoa ja voi jopa vaurioittaa kevyempirakenteisia vintage-kitaroita.
Yleinen väärinkäsitys on myös, että kalliimpi kitara tarvitsee vähemmän huoltoa. Todellisuudessa juuri arvokkaammat, ohutkantiset akustiset kitarat – esimerkiksi vanhemmat Gibson- ja Martin-mallit – ovat herkempiä ilmankosteuden vaihteluille ja vaativat säännöllisempää tarkastusta kuin tehdasmassana valmistetut edullisemmat mallit.
Suomen ilmasto ja sen vaikutus akustisen kitaran huoltoon
Suomalainen lämmityskausi pudottaa sisäilman suhteellisen kosteuden usein alle 20 prosenttiin, mikä on akustiselle kitaralle huomattavasti kuivempaa kuin puuosien valmistuksessa käytetty tavoitekosteus (yleensä 45–55 %). Kuivuus kutistaa kansipuuta, mikä näkyy ensimmäisenä sointijousen madaltumisena ja pahimmillaan kannen halkeamina saumojen kohdalla.
Tästä syystä moni kokenut luthier suosittelee soittimen säilytystä kotelossa talvikuukausina ja pientä kostutinta koteloon, samaan tapaan kuin pianoissa käytetään kostuttimia kosteuden hallintaan. Kesällä tilanne on usein päinvastainen, jolloin puu turpoaa ja action saattaa nousta – tämä on täysin normaalia vuodenaikaisvaihtelua eikä välttämättä vaadi heti korjausta, jos muutos on maltillinen.
Milloin kannattaa viedä kitara luthierille kotikorjauksen sijaan
Kielten vaihto ja peruspuhdistus onnistuvat useimmilta itse ohjevideoiden avulla. Sen sijaan trussirodin säätö, satulan hionta, nauhojen (frettien) tasoitus ja halkeamakorjaukset kuuluvat ammattilaiselle.
Erityisen selvä raja tulee vastaan, jos kitarassa on näkyvä halkeama kannessa tai kyljessä, nauhat ovat kuluneet epätasaisiksi, tai soitin on ollut pitkään käyttämättömänä vintage-kappaleena. Vintage- ja klassikkokitaroiden, kuten 1960–70-lukujen Fender- ja Gibson-mallien, entisöinti vaatii erityisosaamista alkuperäisen arvon säilyttämiseksi – väärin tehty korjaus voi laskea keräilyarvoa merkittävästi. Aiheesta lisää vintage-kitaran entisöinnistä.
Usein kysyttyä akustisen kitaran luthier-työstä
Kuinka usein akustinen kitara tarvitsee luthierin tekemän setupin?
Useimmille soittajille riittää perussetup kerran vuodessa, mutta jos kitaraa soitetaan paljon tai ilmankosteus vaihtelee voimakkaasti vuodenaikojen mukaan, tarkastus kannattaa tehdä kahdesti vuodessa, esimerkiksi syksyllä lämmityskauden alkaessa ja keväällä sen päättyessä.
Voiko trussirodia säätää itse ilman työkaluja rikkomatta kitaraa?
Pienen, varovaisen säädön voi tehdä oikealla avaimella, mutta ilman kaarevuuden mittausta riski on, että säätö tehdään väärään suuntaan tai liian voimakkaasti, mikä voi johtaa kaulan pysyvään vääntymiseen tai mutterin murtumiseen.
Paljonko akustisen kitaran perussetup yleensä maksaa?
Perussetup, joka sisältää kaularaudan tarkistuksen, sointijousen säädön ja intonaation tarkistuksen, maksuu tyypillisesti 40–80 euroa riippuen tekijästä ja soittimen kunnosta, kun taas laajempi korjaustyö kuten halkeamakorjaus tai nauhojen vaihto nostaa hinnan huomattavasti korkeammaksi.
Yhteenveto
Akustisen kitaran hyvä soitettavuus ei synny sattumalta, vaan tarkasta mittaustyöstä ja kokemuksesta, joka luthierilla on kertynyt kymmenistä tai sadoista eri kitaramalleista. Trussirodin, sointijousen ja intonaation säädöt vaikuttavat toisiinsa, minkä vuoksi niitä ei kannata säätää yksitellen ilman kokonaiskuvaa soittimen tilasta.
Suomen kuiva talvi-ilma tekee säännöllisestä tarkastuksesta erityisen tärkeää, sillä puurakenteinen soitin reagoi kosteusvaihteluihin nopeammin kuin moni harrastaja arvaa. Kun setup annetaan ammattilaiselle kerran tai kaksi vuodessa, kitara pysyy soitettavana ja sen arvo säilyy paremmin vuosien varrella.