Trumpetin ja käyrätorven lommojen oikaisu huollossa

Trumpetin ja käyrätorven lommojen oikaisu huollossa

Trumpetin tai käyrätorven kolhu syntyy usein sekunnissa: kotelo putoaa bussin hyllyltä, kello osuu tuolinjalkaan orkesteriharjoituksessa tai soitin kaatuu telineeltä. Lommojen oikaisu huollossa palauttaa soittimen putkiston muodon, vireen ja soittotuntuman. Huollon jälkeen kolhua ei useimmiten huomaa edes läheltä katsottuna. Tässä artikkelissa käydään läpi, mitkä lommot vaikuttavat soittoon, miten soitinhuolto ne korjaa, paljonko työ maksaa ja milloin kolhu voi odottaa seuraavaan vuosihuoltoon.

Miksi lommon paikka ratkaisee enemmän kuin sen koko

Vaskipuhaltimen ääni syntyy ilmapatsaasta, joka värähtelee tarkasti mitoitetussa putkessa. Kun putken sisähalkaisija pienenee lommon kohdalla, ilmavirta häiriintyy. Vaikutuksen suuruus riippuu siitä, missä kohtaa putkea kolhu on.

Johtoputki (leadpipe) on herkin kohta. Suukappaleen jälkeinen kapea putki määrää pitkälti soittimen vastuksen, ja pienikin painauma voi tehdä ylärekisteristä tukkoisen tai heikentää jonkin äänen vireen. Trumpetissa samaan ryhmään kuuluvat pääviritysvedon kaarre ja ensimmäiset mutkat.

Kellon levenevä osa kestää kolhuja paljon paremmin. Iso painauma kellon reunassa näyttää pahalta, mutta sen vaikutus sointiin jää usein pieneksi. Poikkeus on kellon kaula, eli kohta, jossa putki alkaa levetä: siellä syvä lommo kuuluu jo selvästi.

Venttiilikotelot ovat oma lukunsa. Jos kotelo painuu vähänkään sisään, trumpetin mäntä tai käyrätorven roottori alkaa hangata tai jumittaa. Silloin huolto on kiireellinen, koska jumiutuvaa venttiiliä ei pidä yrittää pakottaa liikkeelle.

Yleinen myytti: ”pieni lommo ei vaikuta mihinkään”

Moni soittaja kuvittelee, että pienellä kolhulla ei ole väliä ja vain isot painaumat pitää korjata. Johtoputken 2-3 millimetrin lommo voi kuitenkin haitata soittamista enemmän kuin nyrkin kokoinen painauma kellon reunassa. Ammattilainen ei katso ensin, kuinka isolta kolhu näyttää. Hän katsoo, missä kohtaa putkea se on.

Yhtä harhaanjohtava on päinvastainen ajatus, että jokainen kolhu pilaa soinnin. Vanha opiskelijatrumpetti, jonka kellossa on kymmenen vuoden aikana kertyneitä pieniä kolhuja, voi soida täysin moitteettomasti. Silloin oikaisu on lähinnä ulkonäkökysymys.

Näin trumpetin ja käyrätorven lommojen oikaisu tehdään

Ensin soittimesta irrotetaan vedot ja venttiilit. Sen jälkeen huoltaja arvioi, pääseekö lommoon käsiksi sisäpuolelta vai tarvitaanko muita keinoja. Työ etenee yleensä tässä järjestyksessä:

1. Lommokuulat ja tangot. Putken läpi ajetaan teräskuulia, joiden halkaisija kasvaa vähitellen. Kuula painaa painauman takaisin ulos sisältä päin. Suorissa ja loivasti kaartuvissa putkissa tämä on perusmenetelmä.

2. Magneettinen menetelmä. Tiukoissa mutkissa kuulaa ei saa kulkemaan putken läpi. Silloin kuulaa liikutetaan sisällä voimakkaan magneetin avulla ulkopuolelta. Tekniikka on yleistynyt, koska putkea ei tarvitse avata juotoksistaan.

3. Kellon kunnostus tuurnalla. Kello asetetaan sen muotoiselle tuurnalle, ja lommo hierotaan auki silotusraudalla ja muovivasaralla. Käyrätorvissa, joissa on irrotettava kello, työ on helpompaa kuin kiinteäkellottomissa malleissa.

4. Juotosten avaaminen. Joskus lommoon ei pääse käsiksi muuten kuin irrottamalla kaarre tai tuki. Kaarre irrotetaan, oikaistaan ja juotetaan takaisin paikalleen. Tämä on työläin vaihe ja nostaa hintaa selvästi.

Lopuksi soitin koekäytetään. Vedot sovitetaan kulkemaan, ja venttiilit tarkistetaan. Jos vetoputki on jumissa kolhun takia, sekin hoidetaan samalla. Vetojen huollosta on oma artikkelinsa: trumpetin venttiilien ja vetoputkien huolto.

Käyrätorven erityispiirteet

Käyrätorvessa on putkea yli kolme metriä, ja se kiertyy tiukoille kierroksille. Lisäksi tuplatorvessa on kaksi rinnakkaista putkistoa F- ja B-vireelle. Roottoriventtiilien kotelot ovat ohutta messinkiä, ja kolhu kotelon lähellä voi muuttaa roottorin välyksen. Silloin pelkkä lommon oikaisu ei riitä, vaan roottori pitää vielä säätää.

Kellon reunassa on tyypillisesti vahvikelanka, ja lommo juuri reunassa vaatii varovaisuutta, jotta reuna ei vääristy soikeaksi. Irrotettavan kellon kierteet kärsivät helposti, jos torvi kaatuu kello kiinnitettynä. Kierteiden korjaus on eri työ kuin lommon oikaisu.

Mitä lommojen korjaus maksaa

Hinnat vaihtelevat paikkakunnan ja työn vaativuuden mukaan, mutta suuntaa voi antaa. Yksittäisen helposti tavoitettavan lommon oikaisu maksaa usein 20-50 €. Kellon kunnostus tuurnalla on tavallisesti 60-150 €, ja pahasti rutistunut kello voi maksaa enemmän. Jos kaarre pitää irrottaa ja juottaa takaisin, hinta nousee helposti 80-200 €:oon.

Usein lommojen oikaisu kannattaa yhdistää kemialliseen tai ultraäänipesuun ja vuosihuoltoon, jolloin kokonaishinta asettuu noin 150-400 €:oon. Hinnan muodostumisesta kerrotaan tarkemmin artikkelissa soitinhuollon hinnoittelu Suomessa.

Halvan opiskelijamallin kohdalla kannattaa laskea, onko laaja oikaisutyö järkevä vai kannattaako soitin vaihtaa. Uusien soittimien myynti kuuluu soitinkaupoille. Soitinhuolto arvioi korjauksen, mutta ei myy uutta tilalle.

Yleisimmät virheet kolhun jälkeen

Ensimmäinen virhe on yrittää oikaista lommo itse. Puutikku, kuulalaakeri narun päässä tai vasara rätin läpi venyttää messinkiä väärin. Ohentunutta metallia on ammattilaisenkin vaikea palauttaa, ja huoltolasku kasvaa.

Toinen virhe on vetää kolhun jumittama veto auki pihdeillä. Vedon tuki tai juotos voi irrota, tai putki voi taittua kokonaan. Jumiutunut veto on parempi viedä huoltoon sellaisenaan.

Kolmas virhe on jatkaa soittamista, vaikka venttiili hankaa. Mäntä ja kotelo kuluvat naarmuille, ja edessä on lommon oikaisun lisäksi venttiilien hiominen. Säännöllinen voitelu ei korjaa kolhua. Venttiilien perushoidosta kertoo artikkeli vaskipuhaltimien venttiilien voitelu ja huolto.

Lakka, hopeointi ja suomalaiset olosuhteet

Lakattu pinta voi haljeta tai lohkeilla oikaisukohdasta, etenkin vanhemmissa soittimissa. Hopeoitu pinta kestää muokkausta yleensä paremmin. Ammattilainen kertoo riskistä etukäteen, ja keräilyarvoa omaavan soittimen kohdalla sovitaan, kuinka pitkälle oikaisussa mennään.

Suomessa soittimia kuljetetaan paljon kylmässä. Pakkanen ei sinänsä tee messingistä haurasta, mutta jäätynyt kotelo, kova kantolaukku ja liukkaat portaat ovat yleinen kolhujen syy. Puhallinorkestereissa ja musiikkiopistoissa kolhut syntyvät usein telineiden kaatuessa tai soitinten ollessa tuolilla. Kova kotelo ja vakaa jalallinen teline ehkäisevät suurimman osan vahingoista.

UKK

Voiko lommon jättää korjaamatta?
Voi, jos se on kellon levenevässä osassa eikä vaikuta vireeseen tai venttiileihin. Johtoputken, venttiilikoteloiden ja vetojen lommot kannattaa korjata pian.

Kauanko oikaisu kestää?
Yksinkertainen oikaisu onnistuu usein muutamassa päivässä. Juotostyöt ja kiireinen sesonki, kuten syksyn alku musiikkiopistoissa, voivat venyttää aikaa 1-3 viikkoon.

Näkyykö lommo oikaisun jälkeen?
Hyvin tehdyn oikaisun jälkeen kohtaa on vaikea huomata. Syvä ja terävä kolhu voi jättää pienen jäljen tai lakkavaurion, jonka huoltaja ottaa esiin etukäteen.

Yhteenveto: kolhu kannattaa arvioida heti

Lommon paikka kertoo enemmän kuin sen koko. Johtoputken ja venttiilikoteloiden kolhut vaikuttavat soittamiseen, kun taas kellon reunan painaumat ovat usein lähinnä ulkonäköasia. Älä korjaa lommoa itse, älä vedä jumissa olevaa vetoa pihdeillä äläkä soita hankaavalla venttiilillä. Kun viet soittimen huoltoon pian kolhun jälkeen, korjaus on yleensä nopea ja edullinen, eikä alkuperäinen vahinko ehdi kasvaa suuremmaksi.

Anna pisteet

(ei vielä ääniä)

Arvostele, kommentoi tai kerro kokemuksista