Harmonikan äänilevyjen viritys on se huoltotyö, jota moni soittaja lykkää vuosia, vaikka soittimen ääni on jo alkanut kuulostaa sameammalta kuin ennen. Tämä artikkeli on harmonikan omistajalle, jonka soitin rämisee, jonka tremolo on muuttunut epätasaiseksi tai jonka yksittäiset äänet eivät enää sovi yhteen muiden kanssa. Tekstissä käydään läpi, mistä äänien puhtaus syntyy, miten ammattilainen virittää äänilevyt ja milloin korjaus kannattaa tehdä.
Mitä äänilevyssä tapahtuu kun ääni muuttuu
Harmonikan ääni syntyy teräksisestä äänikielestä, joka värähtelee alumiini- tai sinkkilevyn raossa. Jokaisessa äänilevyssä on kaksi kieltä: toinen soi palkeen vedossa, toinen työnnössä. Kielen alla on nahasta tai muovista tehty venttiililäppä, joka estää ilmaa vuotamasta väärään suuntaan.
Viritys ei pysy ikuisesti. Teräs väsyy hitaasti, pinnalle kertyy pölyä ja ruostetta, ja jokainen pieni ruostepiste lisää kielen kärkeen massaa ja laskee sävelkorkeutta. Tyypillisessä kotikäytössä olevassa soittimessa muutos on kuultavissa noin 8-15 vuoden kuluttua, mutta kosteassa säilytetyssä soittimessa jo muutamassa vuodessa.
Rämisevä tai sihisevä ääni ei aina ole viritysongelma. Usein syynä on käpristynyt venttiililäppä, irronnut vaha tai kielen rakoon jäänyt pölyhiukkanen. Kokenut harmonikkahuoltaja selvittää ensin, onko vika mekaaninen, ennen kuin ottaa viilan käteen.
Harmonikan äänilevyjen viritys työvaiheittain
Ammattilainen aloittaa irrottamalla äänikammiot soittimesta ja antamalla niiden tasaantua huoneenlämpöön. Viritys tehdään noin 20 °C:n lämpötilassa, koska kylmä teräs soi hieman eri korkeudelta kuin lämmin. Kylmästä autosta suoraan virityspöydälle tuotu soitin antaa virheellisiä lukemia.
Äänikammio asetetaan viritysalustalle, jossa erillinen palje tai kompressori syöttää tasaisen ilmavirran. Tällä tavalla kieltä voidaan kuunnella ja mitata yksitellen ilman, että muut kielet häiritsevät. Mittaukseen käytetään tarkkaa viritysmittaria, joka näyttää poikkeaman senteissä.
Itse viritys on materiaalin poistamista. Kielen kärjestä hiominen nostaa sävelkorkeutta, tyvestä hiominen laskee sitä. Työ tehdään hienolla viilalla tai kaapimella hyvin pienin liikkein, koska poistettua terästä ei saa takaisin. Liian syvälle tyveen hiottu kieli heikkenee ja voi katketa myöhemmin soitossa.
Kun kaikki kielet on viritetty, ammattilainen tarkistaa vielä läppien kunnon ja vahauksen. Vanhoissa soittimissa äänilevyt on kiinnitetty kammioon mehiläisvahan ja hartsin seoksella, joka haurastuu ja halkeilee vuosikymmenten mittaan. Halkeillut vaha päästää ilmaa vuotamaan, mikä tekee äänestä vaimean ja palkeesta ilmanahneen.
Tremolo ja äänien puhtaus – tarkoituksellinen huojunta
Iso osa harmonikan sointia syntyy siitä, että saman sävelen kaksi tai kolme kieltä on viritetty tarkoituksella hieman eri korkeuteen. Tätä kutsutaan tremoloksi tai musette-viritykseksi. Kielten välinen ero saa äänen huojumaan, ja huojunnan nopeus määrää soittimen luonteen.
Tässä piilee yleinen väärinkäsitys. Huojuva ääni ei tarkoita, että soitin on epävireessä. Epävireinen soitin on sellainen, jossa huojunta on epätasaista: yhdessä rekisterissä nopea, toisessa hidas ja kolmannessa lähes olematon. Hyvin viritetyssä soittimessa tremolo etenee tasaisesti koko koskettimiston läpi.
Suomalaisessa tanssimusiikissa ja perinteisessä pelimannisoitossa suositaan usein maltillista tremoloa, kun ranskalainen musette on selvästi voimakkaampi. Klassisessa ja konserttikäytössä, jota opetetaan esimerkiksi Sibelius-Akatemiassa ja musiikkiopistoissa, kuiva viritys ilman huojuntaa on tavallisempi. Ennen viritystä kannattaa kertoa huoltajalle, millaista musiikkia soitat, koska tremolon muuttaminen on eri työ kuin pelkkä palautus alkuperäiseen.
Viritystaajuus ja soittimen ikä
Moni harmonikka on viritetty 440 Hz:n sijaan korkeampaan perusviritykseen, tyypillisesti 442-443 Hz. Vanhat 1950-1970-lukujen soittimet, kuten Hohnerit, Paolo Soprani ja Weltmeister, voivat olla viritetty mihin tahansa niiden väliltä, ja vuosikymmenten aikana sävelkorkeus on usein laskenut epätasaisesti.
Taajuuden muuttaminen, esimerkiksi orkesterin tai pianon kanssa soittamista varten, on mahdollista mutta vaatii jokaisen kielen käsittelyä. Muutos ylöspäin on turvallisempi kuin alaspäin, koska tyvestä hiominen heikentää kieltä. Yli 10-15 sentin siirtoa alaspäin ei useimmiten suositella vanhalle soittimelle.
Yleisimmät virheet äänilevyjen kanssa
Ensimmäinen virhe on omatoiminen viritys tavallisella viilalla. Yksikin liian syvä veto voi pilata kielen, ja vaihtokielen hankkiminen vanhaan soittimeen on hidasta ja kallista. Kotona voi puhdistaa soittimen ulkopuolta, mutta äänikammioihin ei kannata koskea ilman koulutusta.
Toinen virhe on säilytys kylmässä ja kosteassa. Kesämökin aitassa talvehtinut harmonikka kerää kosteutta, ja teräskieliin ilmestyy ruostetta jo yhdessä talvessa. Lämmityskauden kuivuus taas kuivattaa nahkaläpät ja vahauksen. Talven kuiva ilma ja soittimien suojaus kotona -aiheesta löytyy lisää ohjeita talviajan kosteudenhallinnasta.
Kolmas virhe on viritys ilman muita korjauksia. Jos läpät ovat käpristyneet ja vaha halkeillut, pelkkä viritys ei tuo puhdasta ääntä takaisin, ja raha menee hukkaan. Kokonaiskuva kannattaa selvittää ensin.
Mitä äänilevyjen viritys maksaa
Hinnat vaihtelevat soittimen koon ja kunnon mukaan. Suuntaa antavasti Suomessa yksittäisten äänien korjaus ja viritys maksaa noin 50-150 €, pienen diskanttiharmonikan täysviritys 300-600 € ja suuren 120-bassoisen soittimen täysviritys 600-1200 €. Jos koko soitin vahataan uudelleen ja läpät vaihdetaan, hinta voi nousta 1500-2500 euroon.
Hintaan vaikuttaa myös kielten määrä. Neljän kielen soittimessa on lähes kaksinkertainen työ kahden kielen soittimeen verrattuna. Lisää kustannusten muodostumisesta kertoo artikkeli soitinhuollon hinnoittelusta Suomessa.
Harmonikan huoltajia on Suomessa vähän, ja moni heistä on erikoistunut nimenomaan tähän soittimeen. Esimerkiksi Ikaalisten seudulla, joka tunnetaan harmonikkaperinteestään, on alan osaamista kertynyt pitkään. Soittimen myynti ja uusien harmonikoiden kauppa kuuluvat soitinkaupoille, kun taas huoltoliike keskittyy kunnostukseen ja viritykseen. Palkeen ja muun rungon korjauksista kerrotaan tarkemmin artikkelissa harmonin huollosta ja palkeen kunnostuksesta.
UKK
Kuinka usein harmonikka pitää virittää?
Säännöllisessä kotikäytössä täysviritys on tarpeen noin 10-15 vuoden välein. Ammattikäytössä tai kosteissa oloissa säilytetty soitin voi vaatia tarkistuksen 3-5 vuoden välein. Yksittäisiä ääniä voidaan korjata tarpeen mukaan.
Voiko harmonikan virittää itse?
Kotona virittäminen ei ole suositeltavaa, koska kielen vaurioittaminen on helppoa eikä poistettua terästä voi palauttaa. Itse voi pitää soittimen puhtaana, säilyttää sen 40-60 %:n suhteellisessa kosteudessa ja soittaa sitä säännöllisesti.
Miksi uusi tai juuri viritetty harmonikka kuulostaa huojuvalta?
Huojunta on useimmiten tarkoituksellista tremoloa, joka syntyy kahden tai kolmen kielen pienestä viritysero. Ongelma on vasta, jos huojunta on epätasaista eri rekistereissä tai jos yksittäinen ääni erottuu selvästi muista.
Puhdas ääni alkaa oikeasta diagnoosista
Harmonikan äänien puhtaus riippuu kolmesta asiasta: kielten virityksestä, läppien kunnosta ja vahauksen tiiviydestä. Pelkkä viritys auttaa vain, jos kaksi muuta ovat kunnossa. Ennen tilausta kannattaa kertoa huoltajalle, millaista musiikkia soitat ja millaisen tremolon haluat, sekä pyytää arvio kokonaiskunnosta. Kun soitin säilytetään tasaisessa lämmössä ja kosteudessa, hyvin tehty viritys kestää vuosikymmenen tai pidempään.